Pappien käyttö sotilastarkoituksiin ei ole mikään uusi ilmiö. Jo ensimmäisistä ihmisten välisistä suuremmista konflikteista on olemassa tieteellistä näyttöä erilaisten pappeuksien käytöstä. Historiankirjoista löytyy lukemattomia esimerkkejä jossa "taivaallista väliintuloa" on käytetty apuvälineenä omien motivaatioiden läpiviemiseen. Kyläheimon poppamies, maustelaivaston laivakuraattori tai mikä tahansa nykyaikaisempi presbyteeri, motiivi pysyy samana: Vihollisen tuhoaminen oman edun nimissä.

Sotakäyttöisten pappien määrä ja laatu vaihtelevat laajasti ja siinä missä muukin sotakoneisto, ovat myös papit saaneet omia eri versioita eri kulttuureissa. Pappi, -terminä, on yleistynyt kuvaamaan sodan aikana käytettävien, henkimaailmoissa vierailevien taikureiden käyttöä,  oli kyseessä sitten suolla asuva voodoo noitatohtori tai seurakunnan vanhurskain druidi. Jokainen valtio on itse päättänyt mikä on paras uskonto ja näitä pappeja käytetään siunaamaan sotajoukot yhden Jumalan nimissä. Länsimaissa yleisimmät sotakäyttöiset siunaukset suorittaa joko diakoni, pappi tai piispa. Siunattu sotilas, ase, tai muu sotakalusto toimii tehokkaammin kuin siunaamaton.

Lähihistorian aikana teknologia, ja varsinkin sotateknologia, ovat ottaneet valtavia harppauksia. Vaikka suurvallat eivät olisikaan varsinaisesti sotatilassa keskenään, kehitellään siitä huolimatta jatkuvasti toimintakyvyltään entistä parempia hävittäjiä, tankkeja ja aseita joilla luodaan pelotevaikutus ja saadaan etulyöntiasema. Tällainen kilpavarustelu pätee kaikkiin sotateknologian osa-alueisiin ja valtiot joutuvat jatkuvasti kehittelemään myös tehokkaampia pappeja. Amerikassa, Nevadan autiomaassa, on silminnäkijöiden mukaan nähty leijuvia pappeja jotka eivät näy tutkassa.

Pappien tehokkuus perustuu läheisyyteen Jumalan kanssa. Toki sotilasosaston määräkin herättää vihollisessa pelkoa mutta esimerkiksi Suomen sotahistoriassa evankelis-luterilainen sotilaspapisto on todistanut tehokkuutensa siunaamalla joukkoja huomattavasti paremmin kuin vastapuolen ortodoksinen sotilaspapisto, joka suoritti siunauksiaan ajoittain jopa kymmenkertaisella ylivoimalla jä hävisi siitä huolimatta. Määrä ei välttämättä korvaa laatua. Sotahistorioitsijat ovat löytäneet rajan tuntumasta siunattuja neuvostoarmeijan aseita joiden Holy Damage oli vain +5.

Nykypäivänä sodankäynnin taktiikat ovat kuitenkin lähes täysin erilaiset kuin edellisen vuosisadan puolivälissä ja Suomea onkin kritisoitu vanhoillisten pappien käyttämisestä joiden tehokkuus ja kantama ei riitä vastaamaan tämän päivän sotilaallisiin haasteisiin. Ilmavoimat ovatkin reagoineet huoleen ilmaisemalla halunsa hankkia nykyaikaisempia Israelilaisia hävittäjiä ja pappeja, jotka molemmat maalaavat kohteensa infrapunalukituksella. Israelilaiset papit ovat väitetysti maailman parhaita pitkäaikaisen kokemuksensa vuoksi (ei palestiinalaisten mielestä).

Pappeuden syvimpään olemukseen kuuluvat lempeys ja sopuisuus. Tästä syystä he eivät itse voi osallistua taisteluihin vaan yllyttävät muita väkivaltaisuuksiin. Taistelun etulinjasta huoltopaikalle vedetyn joukko-osaston uudelleen siunaaminen kuuluukin sotilaspastorin keskeisimpiin tehtäviin. Ruokaillut, levännyt ja siunattu joukko-osasto on jälleen valmis veritekoihin sekä vapauttamaan etulinjasta seuraavan väsyneen joukko-osaston jolla siunaus on jo hiipunut olemattomiin. Siunaus toimiikin ikään kuin sotilaallisen tehokkuuden kertoimena.

Nykyaikainen sodankäynti voidaan jakaa kolmeen selkeään linjaukseen: Hyökkäs, puolustus ja tuki. Papit kuuluvat näistä jälkimmäiseen ja heidän pääasiallinen tehtävänsä on olemassa olevien sotajoukkojen vahvistaminen. Käytännöllisin tapa joukkojen siunaamiseen on samaan paikkaan kerääntyminen koska kokeneinkaan piispa ei voi siunata sotilaita muualla kuin omassa hiippakunnassaan. Tavoitteena on siis siunata joukko-osasto paremmin ja tehokkaammin kuin vihollisen sotilaspapit etulyöntiaseman saavuttamiseksi.
Mikäli siunauksen suorittaa kokematon, sotilasurallaan vasta alussa oleva diakoni, voi "pyhän suojauksen" määrä olla varsin vaatimaton. Jumalallista yhteyttä lähemmäksi päässyt kokenut piispa voi siunauksellaan virpoa sotajoukot hetkellisesti jopa "luodinkestäviksi", tosin termi on epätarkka: Vihollisen luodit menevät ainoastaan ohi kohteestaan. Voimaakkaan siunauksen tunnistaa piispansauvan kärjestä lähtevästä sähköisesti rätisevästä valokaaresta.
 
Hartaimmatkaan sotapapit eivät voi siunata loputtomasti vaan välillä täytyy ladata MP:tä (Mana Points). Latautuva pappi ei mielellään vastaa kysymyksiin sotataktiikoista vaan hörppää rauhallisesti kahvia asetilta ja ohjaa keskustelun vaikkapa entiseen osuuskaupan omistajaan tai kohta vaihtuvaan vuodenaikaan. Lähes kaikkien uskontojen sotapapin latautumista tehostaa kirkollinen ilmapiiri ja perinteet kuten harras virsilaulanta, harras yhteisöllisyys ja harras tuomitseva syrjintä.
 
Kuten kaikenlainen häivetekniikka ja maastoutuminen, myös papin asun tilanteen mukaan vaihtuvat "maastovärit" perustuvat elektromagneettisen spektrin aallonpituuksiin. Maavoimien suoralinjainen musta väritys ei juurikaan heijasta radioaaltoja tutkaan kun taas laivaston käyttämä, räikeämpi riikinkukkomainen piispan asu, vääristää näkyvää valoa käyttävälle viholliselle liikesuuntia.
Sotilaspapin urasta haaveilevan tulee varautua vaativaan koulutukseen. Teologian tutkinnon lisäksi papin tulee osata myös tiedot ja taidot valitsemastaan aselajista. Esimerkiksi ilmavoimien pastorien tulee kestää muiden syntien kantamisen aiheuttama taakka joka voi vastata jopa yhdeksän G:n voimaa, ja pappiskokelaan fyysinen kunto testataan painovoimaa simuloivan sentrifugin linkouksessa.
 

Toisen maailmansodan jälkeen pappien siviilikäyttö yleistyi. Kun kolmannen valtakunnan sotarikoksiin syyllistyneet upseerit oli saatu autettua Alppien kautta ulos Euroopasta, tilalle tuli kylmän sodan ajanjakso ja toimettomuus. Eri kansakuntien piispoilla oli aikaa yhtenäistää näkemyksiään ja he rukoilivat Afrikan nälänhädän lopullisesti pois. Sotilastukikohtien ja linnoitusten sijaan sotilaskäyttöön tarkoitetut papit ryhtyivät piirittämään ainoastaan rippijuhlien kakkuvateja.

Sotilaspappien yhteiskunnallinen vaikutus näkyy nykypäivänä vahvasti jo populaarikulttuurissa saakka. Vuosikymmenien kestosuosikki, pikku poikien ihannoima militantti taikuri, on ollut jo ties kuinka pitkään yksi myydyimpiä action-figuuri leluhahmoja maailmassa, jonka kärkipaikkaa ei ole horjuttanut edes taistelujen runtelema "Sotilassoittokunnan huilisti-Man".