Musiikki liikuttaa lanteita ja tunteita. Nykyään se pitää saada helpoimmalla mahdollisella tavalla, nyt, heti ja äkkiä, tai sitten ei ollenkaan. Musiikki on nykyään jopa siellä missä sen ei pitäisi olla: tavarataloissa, junissa, odotusauloissa, radiossa. Jos kaikilla ihmisillä olisi varallisuutta yhtä paljon kuin Gatesin Billillä, mitä tapahtuisi rahalle? Se menettäisi arvonsa ja kaikki olisivat taas köyhiä. Sama pätee musiikkiin nyt kun sitä on joka paikassa. Siinä missä finanssialan kireimmät kravatit saavat markan kellumaan vaikka tinneri astiassa, samaan pystyvät myös ylitarjonnan vääristämät artistit musiikkimaailmassa. Parhaana esimerkkinä niin kutsutut "suomi räp" -artistit jotka tekevät inflaation pikakelauksella.

Näiden vääriä valintoja tehneiden ihmisten tarina alkaa roihuavan sielun syvimmistä pohjukoista, tarkoituksena kertoa tulikiven katkuinen, raivoisa selviytymistarina siitä kuinka maailma on väärin ja bussit ei kulje. Esikoisalbumi nimetään tyyliin "Kyttää vesuril päähä!" mutta alle vuosikymmen myöhemmin pomputetaan keski-ikäisiä, nousuhumalaisia akkoja loppuunmyydyllä Espoo areenalla ja kysellään virne naamalla, että "onks hyvä fiilis? Roihuava sielu sammahti jossain matkan varrella, mutta nyt ajellaan mersulla eikä seutulipulla.

Kuinka päädyttiin siihen, että musiikki muuttui helpoksi sisällöltään ja saatavuudeltaan? Avainsana: Helppous.

Ensimmäiset äänitetyt musiikit veivattiin pihalle gramofonista. 1800-luvun loppuvaiheilla kehitelty härveli olisi nykyiselle musiikin ystävälle totaalinen painajainen. Ei siksi, että sitä piti käytön aikana tauotta veivata ja neula tuli vaihtaa joka levyn jälkeen vaan siksi, että Applen airpodit eivät löytäisi signaalia. Tästä aiheutuisi kiusallisia tilanteita kuntosalilla treenatessa kun kaikki kuulisivat sen aikaiset hittibiisit kuten "Rätinää ja pianoakin" ja "Sirkus tulipalo in major D". Ironista, sillä noihin aikoihin musiikin veivaus ja kuuntelu oli kuntoilua.

Pyöreä levyformaatti piti pintansa kun liikuttiin lähemmäs nykyaikaa. Vinyylilevyt pyörivät viuhasti ympyrää sähkön avustuksella ja mikäli levysoittimen omistava vanhempi sisarus ei ollut lähistöllä, saattoi LP-levyä veivata tuhannen tiskijukan voimalla äänen nopeutta muunnellen. "Vhiki vhiki vöyst!" oli ääni joka raikui taivaille. Ironisesti sama ääni lähti kun kuuntelukelvottomaksi hinkattua Michael Jacksonin Thriller albumia hierottiin armoa itkevän nuoren dj:n naamaan vanhemman sisaruksen toimesta. Juuri tästä syystä vinyylilevyt olivat musiikkiteollisuuden suosikkeja pitkään: Isosiskot ympäri maailmaa joutuivat ostamaan saman levyn vähintään neljä kertaa. (Thriller on maailman myydyin albumi. Toim. Huom.)

Analogisen äänentallennuksen edellekävijä, Philips, keksi C-kasetin, jotta yhtiön johtajan kaalimaalta saatiin häädettyä varikset. Vilkkuvasta magneettinauhasta opikseen ottaneiden naakkojen poistuttua kaseteille piti keksiä muuta käyttöä. Ne kelattiin lyijykynällä takaisin koteloihinsa ja kaksipesäiseen mankkaan laitettuna niistä paljastui musiikkia. Tunnetuimpia kasetteja ovat Metallican Master of puppets, Guns n´ Rosesin Keltane ja Sinine sekä Frederikin Olen Drakula. Vaikka C-kasetit olivat jälleen askel kohti tulevaisuutta löytyi niistä edelleen sama vika kuin vinyylilevyistäkin: Puolivälissä levyä piti nousta ylös ja kääntää puoli. Ahdistavan hirveän vaikeaa. Lisäksi puolen kääntämisen yhteydessä piti kelata kasetin alkua kohti joskus jopa minuutti, riippuen soittimesta. Kamalaa ja vastoin kaikkia ihmisten pyrkimyksiä pysytellä makuuasennossa.

Tervetuloa CD. "Litteät kasetit" mullistivat äänentallennus teollisuuden ja pienpuutarhojen peltojen vartionnin. Laserit ja vilkkuvat valot. Kaukosäädin ja vaaka-asento. CD:t päihittivät edelliset musiikin toistoformaatit kaikilla mahdollisilla tavoilla. Musiikin kuuntelu oli helppoa ja vaivatonta ja kahdeksan slotin vaihtaja piti huolen, ettei sohvalta tarvinnut nousta edes levyä vaihtaakseen. Jossain vaiheessa joku kuitenkin keksi, että homma nyt vaan on aivan liian vaivalloista edelleen: Pitää joskus ottaa se kiekko sieltä ja laittaa tuonne ja naarmu voi tulla kun ne kotelot on niin sellasia ja kestää yli puoli minuuttia että on takaisin sohvalla. Tästä hirveästä epäinhimillisyydestä tuli pian levyteollisuuden standardi.

Amnestyn painostuksesta musiikki tuli tarjota kuulijalle heti eikä pienen hetken päästä viiveellä. Näin sai alkunsa yhdysvalloissa sijaitseva, maailman suosituin stream-palvelu, NASA. Tietoliikennesatelliitteja avaruuteen lähes kahdenkymmenen miljardin vuosibudjetilla ampuva suoratoisto jättiläinen pitää huolen, että kaikki maailman musiikki on saatavilla makuuasennosta kännykkään vain noin 0,00002 sekunnin viivellä. Myös Venäjä, Kiina, Intia ja Brasilia lähettivät omat satelliitit avaruuteen heti Robinin uusimman singlen ilmestyttyä.

Tulevaisuuden suoratoistosta on jo esitetty arvioita. Kaikkein villeimpänä mainittakoon kehitystyön alla oleva IPH-tekniikka (Itsekseen Pimeässä Hyräily). Tekniikka toki mahdollistaa musiikin suoratoiston ilman ulkoista viivettä ja ratkaistavaksi jäisi enää ihmisen reaktioaika, eli noin 0,7 sekuntia hyräiltävän ajatuksen saamisesta. Tiedemiehet yrittävät musiikin välittömän saatavuuden ja helppouden lisäksi selvittää kuinka samalla toistoformaatilla saataisiin poistettua myös vierasperäiset hyönteislajit kasvimaalta.