Luhistuneet yhteiskuntarakenteet ja post-apokalyptinen ilmapiiri. Kun vanhat säännöt mitätöidään ja kirjoitetaan täysin uudet. Hallittu kaaos ympärilläni joka ohjaa ihmismassoja paikasta toiseen, välillä kiirehtien välillä hitaammin. Siirryn hieman syrjään jotta en tallaudu väkijoukon alle. Tiedän että eletään vasta varhaisia aamun tunteja, vaikka aika sinällään on jo menettänyt kaiken merkityksensä tässä paikassa, mutta päätän silti hörpätä alkoholia rentoutuakseni. Olen hieman hämmentynyt. En pelokas mutta kaukana normaalista. Siirryn syrjemmälle ihmettelemään pakenevia ihmisiä ja unisia silmiäni. Normaalissa yhteiskunnan järjestyksessä toimintani olisi nuhdeltavaa mutta mitä väliä sillä on enää? Juon vähän lisää ja tarkkailen ympäristöäni.

Väsyttää. Joudun kulkemaan läpi virtaavan ihmismassan. Löydän pienen tilan josta teen omani. Käpertyessäni maahan sikiöasentoon ihmettelen eri suuntiin liikkuvia ihmisiä joista kuitenkin suurin osa tuntuu menevän virran mukana tiettyyn paikkaan. Muutamat katseet ihmettelevät toimintaani hetken, mutta tilaanteessa jossa me kaikki yhdessä olemme, on se lopulta täysin ymmärrettävää. Hallittua epäjärjestystä sekä aatteellisesti että fyysisesti. Kuin Mad Max -elokuva ilman moottoreita ja erämaata. Lepään vain toinen silmä kiinni ja yritän säilyttää tietynlaisen valppauden. Aika kuluu ja lojun kuin piski kadulla enkä suinkaan ole yksin. Väsymys näkyy myös viereeni uupuneiden kasvoilla. Missään muussa tilanteessa emme näin lepäisi, mutta vanhoja sääntöjä ei nyt ole.

Herään vatsani kurinaan. Siirryn hetkeksi ihmismassan vietäväksi ja irrottaudun syrjemmälle kun näen lukuisten pienten kojujen seassa paikan josta voisin saada syötävää. En ole kuitenkaan ainoana jonossa. Edelläni hitaasti liikkuvat, nälkiintyneet ja riutuneet ihmiset, muistuttavat tilanteen vakavuudesta ja tämän myös kaupustelijat tietävät. Vuorollani pyydän saada vettä ja palan vaaleaa leipää, mutta vastineeksi joudun luopumaan kohtuuttomasta rahasummasta ja kaivelen taskustani ryttyisiä seteleitä ilman vaihtoehtoja. Vaihtokauppa onnistuu. Nälkää tappaessani ihmettelen ihmismassoja vieläkin enemmän. Kaikilla kiire pois tästä helvetistä, ja vaikka taivaspaikka meille kaikille on olemassa, tuntuu sinne olevan pakko päästä ensimmäisenä.

Olen ottanut mukaani vain tarpeellisen ja jättänyt kaiken ylellisyyden taakseni. Tämä välivaihe jossa meitä säälimättä pidellään saa hermoni riekaleiksi ja tunnen kuinka ilmapiiri on odottava, jopa ahdistava. Maailmani mustuu hetkittäin ja kaipaan välillä entistä järjestystä. Sitä yhteiskuntaa missä oli edes jonkinlaiset säännöt. Vaeltaessani toivottomana ihmisjoukon seassa, ajatukseni lipsuu outoihin paikkoihin mutta täysin ymmärrettävästi. Toivon hidasta ja tuskaista ihmiskunnan tuhoa sekä Luciferin ylösnousem...

*Ding Dong!*

- "Finnair A-36 Teneriffalle. Matkustajia pyydetään siirtymään portille 8"