Kotkalaisen kotiseutumuseon eläintarha jättää vierailijalleen paljon toivomisen varaa. Eläimiä tarhasta löytyy kyllä kaiken karvaista ja laidasta laitaan, mutta jo lyhyenkin kiertelyn jälkeen kokemus alkaa tuntua toistuvalta oravanpyörältä. Vastaanotossa koiranunta tylsistyneenä nukkuva lipunmyyjä ei myöskään luo innostavaa ensivaikutelmaa.

Heti sisäänkäynnin jälkeen eteen aukeaa pieni lampi, jonka kiviselle reunukselle on pystytetty monille eläintarhoille tyypillinen syöttöastia, josta lapset voivat ottaa leivänmuruja ja heittää niillä vesilintua. Kyllä, yhtä ainoaa vesilintua, jolle jo harakatkin nauravat. Muita lintuja ei tarhasta löydy, jos ei lasketa kanttiinin seisahtuneen kahvin aiheuttamaa varpusparvea saniteettitiloissa.

Lammen päälle osittain yltävä, painekyllästetystä puusta rakennettu kävelytie toimii myös kauempana sijaitsevan hevosaitauksen kulkutienä juomapaikalle. Eläintarhan suunnittelija ilmeisesti kuvittelee että tällaista kapeaa aasinsiltaa pitkin on luontevaa kulkea aitauksesta seuraavaan.

Nautaeläinaitauksen lähettyviltä löytyy ehkä tarhan masentavin näky: Gommi & Pommi esittämässä cover versioita lehmä- aiheisista kappaleista kuten "Kuka MUU! muka". Viimeinenkin mielenkiinto esitystä kohtaan katkeaa kuin kananlento viimeistään siinä vaiheessa kun banjo sekä haitari säestävätkin ihan vaan perus krokotiilirokkia. Lisäksi läheisen aarniometsän suojista kuuluu päällekkäistä, kummallista mekastusta.

Merkillepantavaa lienee myös tarhan tiloissa vapaana kulkevat koirat jotka kuitenkin ovat sekä elämyksenä että geeniperimältään ihan susia.

Syrjemmälle, paalun sidottu riutunut vuohieläin, sai aikoinaan kettutyttöjen järjestön tykkäämään kyttyrää. Pian kävi ilmi että kyseinen vuohi onkin terve kuin pukki ja valtalehtien otsikoissakin vilahtanut kohu oli täysi uutisankka. Julkisuus toi kuitenkin mukanaan lisääntyneen kävijämäärän joka taas toi paikalle verokarhun kuin jäniksen selässä. Eläintarhan omistaja luuli olevansa ovela kettu, mutta unohti että kun kissa otetaan kunnolla pöydälle, on verokarhulla norsun muisti. Omistajan mielestä tässä tehtiin kärpäsestä härkänen kun hänet määrättiin luovuttamaan leijonan osa tuloistaan valtiolle. Verottaja huomasi että asiassa on koira haudattuna kun tarhan omistaja oli nähty syöttämässä lampailleen käteistä rahaa.

Eläintarhassa vierailleiden kuuluisuuksien kehystettyjä valokuvia löytyy sieltä täältä merkattujen reittien varrelta. Eagles -yhtye, Lauri Karhuvaara, Karri Koira & Lähiörotat tai Jukka Hentunen eli Joroisten Härkä, eivät juuri hetkauta ja saavat aikaan pelkkiä krokotiilin kyyneliä. Vierailija ei voi kuitenkaan välttyä herkistävältä tunnekuohulta nähdessään kuvan vuodelta -84 jossa esiintyy aikamme suurmies, Venäjän karhunkin kanssa väitetysti kätellyt, Kalevi Sorsa.

Vierailijalle eläintarha ei tarjoa ennakkoon mitään ja lipun ostaminen on kuin ostaisi sian säkissä. Tylsyys lienee paras tapa kuvailla paikkaa. Tee siis itsellesi karhunpalvelus ja vältä kotiseutumuseoita kaikissa muodoissaan kuin kissa kuumaa puuroa. Poistuessaan tarhan alueelta moni vierailija huudahtaakin ivallisen sarkastisesti:

- See you later, alligator!