Muistot olivat tuoreena mielessäni ja päätin kirjoittaa kokemuksestani vain alle vuorikausi tapahtuneesta. Vain hetki sen jälkeen kun olin nauttinut viimeisetkin pisarat valmistamastani suhteellisen kitkerän makuisesta kotiviinistä, jalat lähtivät altani ja ihmetelin tovin, olenko juonut kenties liian tiiviillä vauhdilla mutta pian kävi ilmi että olenkin vain ihastunut, jopa rakastunut.

Kohtasin naisen joka oli oudolla tavalla viehättävä. Hänen etniset, tummat piirteensä, eivät välttämättä vastanneet länsimaista kauneusihannetta. Hän oli muodoiltaan uhkea, jopa hieman pullea, ja hänen fyysisissä piirteissä oli jotain erikoista joka tavallaan häiritsi minua mutta samalla kiehtoi suunnattomasti. Jos ihan rehellisiä ollaan, ei hänen kasvoilla, rintavarustuksella tai takamuksellaan mitään kauneuskilpailuja voiteta vaikka inhottaakin ajatella ihmisestä niin pinnallisesti. Siitä huolimatta, kun hän esitteli itsensä ja vaikka en saanut ulkomaisesta nimestä edes kunnolla selvää, olin varma että tässä on tuleva puolisoni.

Olin korviani myöten rakastunut ja hyvä ystäväni yritti saada minut järkiini. Kenties hänellä oli ulkopuolisena objektiivisempi näkemys asiaan ja hän saikin ehkä käännettyä päätäni hieman. Kenties hän pelkäsi pitkäaikaisen ystävyyden menettämistä jollekin ohikiitävälle hurmokselle. Jälkikäteen olen tätä useasti pohtinut. Kukapa tietää. Pian ihastukseni alkoikin hiipua yhtä nopeaan kuin se tulikin ja viimeistään siinä vaiheessa kun sain tietää naisen uskonnollisesta vakaumuksesta, en ollutkaan enää korvia myöten rakastunut, vaan näin hänet sellaisena kuin hän oikeasti on: Pieni tissinen, selluliitti perseinen möhömaha.

Viimeiseen säkeistöön emme enää keksineet mitään joten laitoimme siihen vain: "Jeppetau taka jeppetau" sekä "a, b, c, d kissa kävelee..." -täytettä parin tahdin ajaksi ja "voi ryydana".

Ja näin siis taustoitti kappaleen "Ehtaa tavaraa" syntyhistoriaa artistivieraamme, Ryyd, yhtyeestä, Bad & Ryyd.

Ensi viikolla vieraaksemme saapuu kaksikko joka ei pidä naamioita, vaikka ehkä kannattaisi, eli ihan joka paikkaan änkeävä rytmiryhmä JVG. Taustoitettavaksi kappaleeksi on valikoitunut lyhytkasvuisten kääpiöiden tarina siitä kuinka kesäisen ulkoima vihkiseromian keskeyttää äkillinen takatalvi. Sen piti olla lämmin kesäpäivä, mutta miten päädyttiin siihen että ollaankin yhtä-äkkiä "vähän jäissä, pienissä häissä"?

Seuraavaksi vuorossa "Biisi Battle" jossa juuri sinä voit voit äänestää suosikkiasi kohti hekumallista finaalia. Kumpi vie voiton tämän viikon taisteluparissa: Am I Evil vai M. A. Numminen? Sitä ennen kuitenkin tiedote sponsoriltamme, jonka lukee porukka jonka inspiroimana Mikael Gabriel räppää ja Mikael Agricola hirttäytyy, eli JVG:

- Vaik ollaa messevis pössiksis järkyttäväs powerplay prässis, ni varmast o kielitoimiston sanakirja messis!