Nykypäivän nuori saamelainen kohtaa arjessaan monia haasteita. Ennakkoluulot saamelaisuuden syvimmästä olemuksesta varjostavat monen elämää ja eriarvoisuus näkyy varsinkin etelässä asuvien saamelaisten syrjivänä väheksymisenä. On hyvin vaikeaa elää maassa, jossa omaa kieltä ja identiteettiään ei pääse tuomaan avoimesti esille. Moni saamelainen nuori vetäytyykin kuoreensa ehkä jopa hieman häpeillen kulttuuriperimäänsä, eivätkä jyrkät asenteet tunnu helpolla muuttuvan nuorten ympäriltä.

Utsjoella kesälomaansa viettää yksi heistä. Nuori vastavalmistunut ylioppilas, Aatos Nyrgi-Kyllig, jonka kokemuksia ennakkoasenteista kyselee huolestunut mikrofonimme.

- Aatos, onneksi olkoon valkolakista. Jouduitko etelässä ollessa kohtaamaan stereotyyppistä lokerointia, jota valitettavan usein saamelaisiin nuoriin kohdistuu?
- Noh, van mineeh voih ymmärthää notha mikshi... pthyi! Anteeksi, oli joku karva suussa. Niin, minä en voi ymmärtää miksi meitä saamelaisia ja etenkin nuoria pitää lokeroida johonkin tiettyyn muottiin. Kulttuuriperimämme on ehkä erilainen, mutta muuten olemme ihan samanlaisia kuin kaikki muutkin. Ehkä kyse on nyt siitä, että ei olla vielä totuttu tähän jatkuvaan valittamiseen mikä on meillä saamelaisilla nuorilla lähellä sydäntä.
- Niin, on varmasti hankalaa kun ei voi valittaa omalla kielellään?
- Sepä se. Monesti olen ajatellut miten mukavaa se olisi kun voisi missä tahansa valittaa saameksi, mutta nykyään se ei vielä onnistu ja valittaminen jää hyvin pintapuoliseksi ja värittömäksi.
- Mutta eikös saamen kieli ole jo osana monen lukion opetussuunnitelmaa?
- Kyllä. Siinä onkin tehty hyvin töitä sen eteen, että saamelaisten nuorten ongelmat ja vaikeudet on otettu mukaan opetussuunnitelmaan. Olihan meillä kokonainen äidinkielen kurssikin, jossa kuuden viikon ajan sain kuunnella saamelaistaustaisen äidinkielenopettajan valittamista saamelaisuudestaan. Uskon, että tämä avasi monien suomalaisten silmät ja korvat saamelaisuuden syvimpään olemukseen. Myöskin yksi ylioppilaskirjoitusten essee-aiheista käsitteli saameaisnuorten ongelmia yhteiskunnassa ja oli mukavaa lähestyä omaa kulttuuria nimenomaan negatiivisesta näkökulmasta. Moni suomalainen opiskelijatoverini kiittelikin, miten mukavaa oli keksiä ongelmia kulttuurista, josta ei tiedä eikä ole kerrottu koskaan mitään yhtään missään.
- Kuinka saamelaisten nuorten valittamista voisi sitten mielestäsi kehittää kaikkien saataville?
- Kulttuurin popularisointi on mielestäni mainio keino valittamiskeskustelun avaamiseen. Saamenkieliset esitykset, ohjelmat ja euroviisuehdokkaat tuovat mukanaan kivan nyanssin koko touhuun. Esimerkiksi Disneyn Frozen 2 elokuvahan perustui saamelaisuuteen ja niitti mainetta maailmalla. Arendelleen sijoittuva prinsessaseikkailu ilmensi mielestäni loistavasti saamelaisuutta. Ei jäänyt sellaisia epäselvyyksiä ja ympäripyöreyksiä varmasti kenellekään.
- Mikä on tyypillisin ennakkoluulo, jonka kohtasit opiskellessasi etelässä?
- No ehkä ne iänikuiset poronhoitovitsit illanistujaisissa vaikka ystäväni kyllä tietävät, että ei meillä täällä kotitilalla pohjoisessa ole kuin hieman alle 16 000 poroa, joista yksi on kummini.
- Entä miten koet sen asian, että joku joka ei ole saamelainen, haluaisi pitää yllään saamelaiselle kulttuurille tyypillistä, hyvin kaunista ja omaperäistä vaatetusta?
- Sitä ei voi sallia. Haluan, että saamelaista kulttuuria popularisoidaan ja tuodaan esille, mutta en missään nimessä halua, että sitä popularisoidaan ja tuodaan esille. Tässä on vaarana myös se, että joku joka ei ole syntyperäinen saamelainen saattaa alkaa valittamaan asiasta ja se kuuluu mielestäni täysin meille saamelaisille nuorille.
- Mistä luulet johtuvan, että tämä saamelainen valituskulttuuri on nyt jostain syystä jäänyt ikään kuin paitsioon?
- Asenteistahan se on kiinni. Saamelaisten nuorten kannattaisi avoimin mielin valittaa joka asiasta, eikä häpeillä perinnöksi saatua ruikuttamista. Olisi tosi sääli jos valtavirran väestö saisi jostain jotenkin selville miten hieno ja perinteikäs tämä saamelaiskulttuuri ihan oikeasti on, ja sitten me saamelaisnuoret emme voisi enää valittaa mistään. Tämän vuoksi on tärkeää, että me saamelaisnuoret yhdessä vieraannutamme viimeisetkin vähäiset ulkopuoliset kulttuuristamme kiinnostuneet. Nyt pyytäisin sinuakin lähtemään ennen kuin saat selville jotain meidän oikeasta kulttuurista ja pilaat kaiken.

Näin summasi tuntojaan tuore ylioppilas Aatos Nyrgi-Kyllig Utsjoelta.

Saame on kulttuurina mystinen, perinteikäs ja ennen kaikkea kiinnostava ja ehkä vielä joku päivä myös me ei-saamelaiset mikrofonit saamme kokea sen hienouden. Sitä päivää odotellessa meillä on onneksi ennakkoluulot, joiden ympärille rakentaa mielikuva tästä kansasta, jonka keskiössä hampaaton noitashamaani jodlaa poroille pakkasen pureman tunturin huipulla. Valittamisen lisäksi muuta tietoa kun ei ole tarjolla, joten ei muuta kuin keksityllä, ennakkoluuloisella, suomisaamella:

Moigelis kaigile guulijal!