- Täällä urheilun erikoisohjelma "Urheilun Erikoisohjelma". Minä olen Wapi Pullenius ja tänään mikrofonini haastateltavaksi valikoituu juuri viserrettyjen viheltelyn SM-kisojen mitalistit. Edessäni palkintokorokkeella seisoo kolme suomalaista huippuviheltelijää herkistyneessä tilassa. Maammelaulu on juuri päättynyt kolmannen kerran, siis huulet törölle ja haastattelemaan!
   - Pronssisijalle ylsi tällä kertaa eduskuntavaaliehdokas numerolla 007, juuri valittu kansanedustaja Jaakko Sidos. Uunituore kansanedustaja Sidos, ilmeisesti harjoittelukausi meni tällä kertaa nappiin?
   - No, vähän siinä ja siinä se oli, mutta onneksi nämä vaalit ja kisat eivät menneet aivan päällekäin. Tiukille veti kuitenkin.
   - Kuinka harjoitteluun sitten lopulta löytyi aikaa? Tehän lupasitte vaalien alla palkankorotukset kaikille suomalaisille, myös eläkeläisille ja työttömille, joten kiirettä on varmasti pitänyt?
   - No joo, sieltä tuli lopulta sellainen äänivyöry, että ensi kertaa historian historiassa yksi edustaja sai yksin kaksi paikkaa eduskunnasta. Vuokrasin sen ylimääräisen tuolin Jani Toivolalle, hän pitää siinä taksikuskiaan.
   - Kerrassaan hienoa! Taksikuskia ei missään nimessä saa jättää kuumaan autoon edes ikkuna raollaan.
   - Näinhän se menee. "Mittarit juoksee, minä en!", niin kuin Jani aina suvaitsevaisesti letkauttaa.
   - Mutta, se itse viheltely. Missä vaiheessa aloititte harjoittelun?
   - Heti kansanedustajapaikan saatuani ihmiset yrittivät kiivaasti tavoitella minua puhelimitse, sähköpostitse ja rinnuksista, niin siinä kohdassa minulla oli hyvin aikaa ottaa tämä viheltely ihan tosissaan. Suljin puhelimet, verhot, valot ja ulkomaan viennin tulevaisuuden näkymät, jotta pystyin panostamaan kisoihin täysillä.
   - Mikrofonini liukuu nyt neljäkymmentä senttiä kohti yläviistoa ja ääneen pääsee hopeamitalisti, Suomen hardcoreimman feministijärjestön "Siilitukka Nyt!" puheenjohtaja ja päävilauttellija, Kutri Sininen. Siilitukka Nytin Kutri Sininen, kuinka te löysitte aikaa valmistautua kisoja varten?
   - No kyllähän se minullakin tiukille meni. Harjoituskaudelle sattui useita mielenosoituksia ja uimarannoilla viuhahduksia, joissa nännipihamme vaativat tasa-arvoa naisille ja varsinkin meille feministinaisille. Oli hankalaa sovittaa yhteen tulevat kisat sekä miesten ja naisten tasa-arvokuilun kaventaminen.
   - Hyvinhän se lopulta meni? Komeasti hopeinen mitali kaulaan!
   - No joo, oli siinä tietysti tuuriakin mukana, mutta sitähän huippusuoritus joskus vaatii. Kävi niin mukavasti just tossa kisojen alla, että Suomen kaikki rajanaapurit hyökkäsivät Ahvenanmaalta, mereltä ja ilmasta Suomeen ja presidentti julisti sotatilan. Me sitten Siilitukka Nyttin tyttöjen kanssa kerättiin kaikki "Samat hommat, samat palkat!" -kyltit pihavarastoon ja siinä pommien paukkuessa alettiin kasvattaa pitkää luonnonväristä tukkaa. Siinä samalla kun tehtiin erilaisia palmikoita toistemme hiuksiin oli meillä feministeillä aikaa vihellellä ja tällä kertaa se riitti hopeaan.
   - Kiitos feministimitalisti Kutri Sininen. Siirryn askeleen sivuun ja tuijotan korokkeella ylimpänä olevan kultamitalistimme nivusia. Olen varpaillani, langattoman mikrofonini johto äärimmilleen venytettynä voittajan lempeästi hymyilevää suuta kohti. Onneksi olkoon voitosta, arkkipiispa Rauha Harras ja hienoa, että saatiin SM-kisoista kultamitali Suomeen!
   - Kiitos kiitos, lapsi Jumalan.
   - Niin, tehän voititte täysin ylivoimaisesti ja rikoitte samalla myös EM- ja MM-rajan sekä stadionin kaikki lasit. Ilmeisesti teillä on mennyt harjoittelut juurikin kohdilleen?
   - Niin kuin kaikissa huippusuorituksissa, myös tässä haettiin korkeasta paikasta apuja ja huippukunto löytyi juuri finaalisuoritukseen.
   - Ihanko korkean paikan seurakuntaleirillä kävitte viheltelemässä?
   - Ei suinkaan. Katsos, poikani, kun minulla oli ennen harjoittelukauden alkua hirmuisesti kiireitä. Oli ristiäistä, hautajaista, jumalanpalvelusta ja muuta siunaamista ja virpomista. Ehdin jo huolestua, että näinköhän tässä ehtii yhtään harjoittelemaan kaiken hartauden keskellä. Yhtänä yönä nukkumaan mennessä ristin käteni ja pyysin Jumalalta apua, vaikkapa virkasijaista kesäkaudeksi tai muuta sellaista, jotta itse ehtisin harjoittelemaan. Aamulla herätessäni luin sanomalehdestä, että rukouksiini oli vastattu!
   - Hienoa! Oliko työnhaku -osiossa virka auki?
   - Ei, vaan Jumala oli tappanut satojatuhansia ihmisiä ja maailmalla riehui pandemia, jolle miljoonat olivat altistuneet!
   - Uskomatonta! Kylläpäs sattuikin!
   - Viattomien ihmisten kuollessa tuskallisesti minulla oli aikaa harjoitella tyhjässä kirkossa, jossa akustiikka on mitä mainioin viheltelyä varten ja mikä parasta, Jumala jatkaa edelleen viattomien ihmisten lahtaamista, joten minulla on aikaa harjoitella myös tuleviin viheltelyn MM-kisoihin!
   - Voi vihkivesi sentään! Tutkimattomat ovat Herran tiet, mutta ei aleta kyseenalaistamaan. Varmasti hän suuressa viisaudessaan tietää, mitä on tekemässä. Onneksi olkoon vielä kerran arkkipiispa Rauha Harras. Pakko kysyä vielä loppuun, että sanotaanko teilläpäin wanha vihta- vai vastahousu?