Minä olen Raija Pelli ja tämä on Poliisi-TV. Hyvää iltaa. Aion kertoa teille varoittavan, tosielämän esimerkin rikoksesta, joka tavalla tai toisella koskettaa meitä kaikkia. Äänensävyni on rauhallinen ja asian vakavuuteen nähden riittävän huolestunut. Jokaisen puhumani lauseen perässä on sekuntia pidempi tauko kuin normaalisti ja katson sinua, hyvä katsoja, aavistuksen kasvojani alas kääntäen. Olet rauhoittavan puhetyylini vanki, etkä pysty kuulemaan mitään muita ääniä juuri nyt. Oranssiksi värjätyt hiukseni luovat miellyttävän kontrastin studion tummansiniseen yleisilmeeseen, missä seison epäergonomisen, yhden hengen pystypöydän takana vailla järkevää syytä. Kameran vaihteassa kuvakulmaansa lähemmäksi kasvojani, suurista, loistavista silmistäni voit löytää juuri sen, mitä etsitkin; huolta, vakavuutta, kenties jopa ripauksen äidillistä lämpöä.

Kameran jälleen vaihtaessa kuvakulmaa koko vartaloni kattavaksi, siirryn pöytäni takaa hitain, rauhallisin askelin kohti studion toista laitaa paljastaen viehättävän, naisellisen olemukseni, jonka vuoksi Hymy-lehdestä otettiin joskus yhteyttä. En kuitenkaan keskeytä juontoani kävelläkseni vaan puhuttelen edelleen sinua, hyvä katsoja, lempeään sävyyn, kunnes pysähdyn kahden valkean kangasnojatuolin viereen. Tällä kertaa en kuitenkaan haastattele rikoksen uhreja tai -tekijöitä, joten jatkan huolestunutta juontoani seisten. Ilmeeni on edelleen vakava ja siitä voi erottaa aitoa surua.

Käsieni liikkeiden rauhallisen maltillinen eleettömyys ei suinkaan johdu täysin uudesta, mustasta nahkatakistani, joka saattaisi ikävästi narista vetoketjuuni kiinnitettyyn nappimikrofoniin, vaan kahtia taitellusta A4-paperiarkista, josta pidän molempien käsien peukalolla ja etusormella hellästi kiinni. Paperilapulle on kirjoitettu tarinan loppuratkaisu, mutta sinä, hyvä katsoja, et voi sitä tietenkään tässä vaiheessa vielä tietää. Luon vielä viimeisen huolestuneen, äänettömän katseen kohti sinua, hyvä katsoja, ennen kuin varsinainen ohjelmasisältö alkaa.

Kamera panoroi tyhjää kylänraittia, joka voisi olla mikä tahansa Suomesta löytyvä pikkukylä. Ei autoja, ei ihmisiä, vain lyhyt suora, jonka varrella on putiikkeja ja kauppoja. Esittelen paikkakunnan ja tapahtuman ajankohdan miellyttävällä äänelläni, jonka jälkeen kamera siirtyy tarkennettuun kohtaan uinuvalla kylällä. Kerrostalon alaovelta yläilmoihin suuntaava kamera osoittaa kohti ylimpien kerroksien ikkunoita. Olemme sisällä asunnossa ja äänensävyni säilyy äidillisenä.

On silkkaa sattumaa, että näinkin bruutaali henkirikos paljastuu näin nopeasti heti teon jälkeen. Hätäkeskukseen soittanut kerrostaloyhtiön talonmies valitti matalasta bassoäänestä, joka myöhemmin paljastui Barry Whiten romantiikkaa tihkuvaksi levyksi The Right Night (Polygram records 1987). Poliisipartion saapuessa paikalle kuudennen kerroksen ulko-ovesta ei löytynyt murtojälkiä, mutta keittiössä odotti murheellinen näky, joka vaatii tavallista huolestuneemman äänsävyni. Illallista nauttimassa ollut nuoripari löytyi elottomana keittiönpöydän äärestä, molemmilla rinnassaan sydämen kohdalle uponnut nuoli.

Tilanteen vakavuutta korostaaksemme palaamme hetkeksi studioon, jossa olen siirtynyt istumaan valkealla kangastuolille. Miespuolisten katsojien mielestä olen kreikkalaisen mytologian Afrodite, joten en voi pitää enää ylläni säärtä paljastavia hameita. Ristin jalkani ja kysynkin nyt suorissa housuissani sinulta, hyvä katsoja, sympaattisesti tragediassa myötäeläen, retoriseksi tarkoitetun kysymyksen: mitä asunnossa tapahtui tuona kohtalokkaana iltana?

Kameran liikkuessa hiljaa pitkin asunnon siivottuja, tyhjiltä tuntuvia huoneita ruudussa vilahtaa poliisin teknisen tutkinnan  ottamia, aavistuksen ylivalottuneita kuvia, joilla rikotaan television ja todellisuuden välinen raja sinulle, hyvä katsoja. Kuvista voi nopeallakin silmäyksellä päätellä illan erikoislaatuisuuden: kuohuviiniä ja kynttilöitä keittiössä, sydämen muotoinen konvehtirasia olohuoneen pöydällä, makuuhuoneeseen johtavat ruusun terälehdet lattialla, kattotuulettimesta roikkuva siemenneste. Nuorenparin ilta on ollut varsin romanttinen, joka on päivämäärälle varsin tyypillistä. Henkirikos on tapahtunut ystävänpäivänä.

Poliisin erityistä huomiota herättivät keittiön lattialta löytyneet veriset höyhenet sekä ulkopuolelta rikottu tuuletusikkuna, mutta ikkunan karmit ovat kuitenkin aivan liian pienet aikuisen ihmisen sisään murtautumista varten. Koiraansa ulkoiluttanut silminnäkijä kertoi lyhyehkön, kikattavan miehen poistuneen paikalta punertavalla autolla oletettuun tekoaikaan. Uusien vihjeiden puutteessa tutkinta kuitenkin pysähtyi kuukausiksi.

Seison jälleen korkean pöytäni takana huolestuneena, mutta nyt äänessäni on toivoa herättävä sointu. Aiomme nyt esittää teille turvakamerakuvaa, jonka poliisi sai käsiinsä tapaukseen liittymättömän polttoainevarkauden tutkinnan yhteydessä. Murhapaikkakunnalla olevan huoltoaseman kamera taltioi sattumalta poliisin pääepäillyn tuntomerkkeihin sopivan henkilön ja pyydämmekin nyt poliisin kanssa sinun, hyvä katsoja, apua empaattisella äänensävyllä.

Suttuisa, tökkivä, hädin tuskin värillinen turvakamerakuva huoltoaseman öiseltä tankkauspisteeltä näyttää vaaleanpunaisen, Mercedes Benz -merkkisen miesten henkilöauton saapuvan paikalle. Autosta ulos tuleva lyhyt mies nostaa selästään jousipyssyn auton katolle, potkii takarengasta hetken ja kyyristyessään katsomaan auton alle jostain syystä, paljastaa hän selkäpuolellaan olevat enkelinsiivet. Epäilty asettaa tankkauspistoolin autoonsa ja ryhtyy soittelemaan pientä, kultaista harppua.

Poliisi on tunnistanut miehen ja on nyt erittäin kiinnostunut hänen viimeaikaisista liikkeistään. Venuksen poika, rakkauden Jumala Amor, on kansainvälisesti etsintäkuulutettu rikollinen, joka on syypää lukemattomiin intohimorikoksiin ympäri maailman. Erityisesti ystävänpäivänä iskevä murhanhimoinen nuorimies liikkuu nyt Suomessa ja mikäli sinulla, hyvä katsoja, on havaintoja hänen liikkeistään pyydämme soittamaan numeroon, joka näkyy Karpolta varastetulla keltaisella fontilla ruudussa. Ennen Suomeen tuloaan antiikin Roomassa nähty Amor on vaarallinen ja arvaamaton, joten Italian poliisin Carabinierit ohjeistavat välttämään kaikenlaista kontaktia hänen kanssaan.

Minä olen edelleenkin Raija Pelli ja tämä on poliisi-TV. Upotan nyt viimeisen kerran puhuttelevat silmäni kohti sinua, hyvä katsoja, ja muistutan palavasti rakastumisen vaaroista. Kansainväliset ääri-ilmiöt ovat rantautuneet myös Suomeen eikä kukaan meistä ole turvassa. Kertomani varoittavan esimerkin jälkeen katson sinua, hyvä katsoja, huolestuneena, äidillisesti, vetisin silmin. Kyyneleen vierähtäessä silmäkulmaani studion valot pimentävät tummansiniset lavasteet hiljalleen lähes pimeäksi. Muutun pimeydessä hiekkapatsaaksi ja silmänräpäystä myöhemmin tumma siluettini sortuu lattialle. Studion lattialla lojuvan tomukasan päällä on oranssi peruukki, jonka päälle laskeutuu hellästi leijuen avonainen A4-paperiarkki:

 

Roses are red

Violets are blue

Amor is coming to get you...

"Happy" Valentine´s