Sanovat, että sota on yhtä helvettiä, mutta tällä hetkellä tuntuu olosuhteisiin nähden varsin miellyttävältä. Korsu on liki äänetön ja hiljaisuutta rikkoo ainoastaan uupuneiden sotamiesten kuorsauksen pihinä ja viidettä vuorokautta jatkuneet tykistökeskitykset kohti asemiamme. Tai ainakin täällä on hiljaisempaa, kuin luotien suhistessa pään yli. Sääliksi käy niitä parkoja, jotka tuolla taivasalla linjassa tärisevät. Oma osasto viettää vielä tovin luksuselämää, kunnes käsky taas käy, mutta jostain syystä en saa kuitenkaan nukutuksi. Olisikohan tämä ohi kiitävä hyvä olo, mikä saa ajatukset karkaamaan arkisuuksiin. Soraisten hirsien tuoksu tuo mieleen rantasaunan, pimeydessä hohtava kamina sen kiukaan, tosin täällä löylyä heittää velipoikaakin kovempi saunoja. Tuntuu kieroutuneen ironiselta, että tärykalvot puhkova tykistöpatteri tuo mieleen luhtitalon kaukolämpöpatterin, joka yhtälailla piti rasittavaa ääntä ja vieläpä samalla tavalla ennalta-arvaamattomasti. Suljen puoliuniset silmäni ja muistelen siviiliammattiani isännöintifirman talonmiehenä:

- Päivää. Teilläkö oli täällä ääntä pitävä kaukolämpöpatteri riesana?
   - Kyllä. Käykää peremmälle. Tuollahan se makuuhuoneessa pihisee ja kilkattaa.
   - Jaahas, kyllähän tämä pientä ääntä pitää, jos oikein korvan tähän laittaa, tosin ei nyt isosti, mutta vähän kuitenkin. Onko ääni jatkuvaa?
   - Aikalailla joo. Öisinhän se tietenkin vain häiritsee. Termostaattia olen pyöritellyt, mutta eipä tuo näytä auttavan.
   - Niin no nämä nyt on aina vähän hankalia juttuja. Minun pitäisi käydä pannuhuoneesta tarkistamassa paineet tai sitten se voi olla tämä termostaatti tukossakin. Kato se ei pääse se ilma sieltä, kun se puskee sen veden sieltä niin sitten se ottaa tästä tohon ja se on sitten tämä, mikä sen äänen tekee. Tai tuo tuossa.
   - Ahaa. Okei. No, käytkö kattoon sen pannuhuoneen ja jos siellä on kaikki ok niin sitten uutta termostaattia?
   - No nämä on vähän hankalia ja tuota tuota... minä soitan Rahikaiselle kato kun minulla ei ole LV-alan S4-asennuslupia niin se voi tulla sitten kattomaan. Tolonen tipahti tikkailta viime kuussa niin se on sairaslomalla.
   - Että mitenkä oli? Eli siis tämä sihinä ja suhina jatkuu ja minä joudun edelleen sohvalla nukkumaan?
   - Niin no toisiahan ne äänet häiritsee enemmän kuin toisia. Jäi puhelin autoon niin minä sanon Toloselle sitten, että soittaa Rahikaiselle. Oisko sulla tasapää meisseliä täällä?
   - Tuota... joo tuossa. Säädät vissiin tuota termostaatin venttiiliä?
   - Eikun jäi avaimet autoon niin väännän lukon tällä. No niin, soita jos ääntää vielä. Näkemiin.

Muistot rauhanajalta katkeavat yhtä yllättäen, kuin ne mieleen putkahtivatkin ja jostain korkeuksista lähestyy voimakas ja viheltävä äänien sarja. Korsu tärähtää kuin jumalten nyrkistä. Korvia repivä räjähdysten sarja tekee tuhojaan kaikkialla ympärillä ja pakoyritykset mihin tahansa ilmansuuntaan ovat turhia, mutta siitäkin huolimatta tusinan verran unisia sotamiehiä ryntää paniikissa kohti korsun oviaukkoa kuvitellen olevansa paremmassa turvassa ulkona. Nyt ei auta kuin rukoilla, ettei osuisi liian lähelle. Ikuisuudelta tuntuva rumputuli päättyy kuin seinään ja tilalle vaihtuu lyhyt hiljaisuus, jonka rikkoo etäältä kuuluva, tykistötulen jytinääkin voimakkaampi, paniikinomainen rääkäisy:

- Lääkintämies!

Pyyhkäisen sorat silmiltäni ja pinkaisen täyteen juoksuun kohti ääntä täysin välittämättä siitä, mitä ympärilläni tapahtuu. Konekiväärisarjat viuhuvat ohitseni, loikin yli kivien ja kantojen, ryömin piikkilankojen alta ja jatkan maaston salliessa pikajuoksua kohti yhä lähempää kuuluvaa tuskaista parkumista. Saavun pommikuopalle, jonka pohjalla istuu kersantti Mähönen pitäen sylissään verta yskivää, tuntematonta sotamiestä. En tiedä kumpi on kamalampi näky; kauhu ja paniikki kersantti Mähösen kasvoilla vai pään kokoinen avohaava sotamiehen vatsassa.

- Päivää. Teilläkö on täällä ääntä pitävä sotamies riesana?
   - M-mitä? Tehkää jotain, hyvä mies!
   - Niin, kyllähän tämä vähän pihisee ja oudosti suhisee, jos ihan korvan tähän laittaa, mutta ei isosti.
   - Mitä helvettiä? Tässä uskoton mies anelee Jeesusta, pyöriskelee tuskissaan ja yskii verta ja te vain tuijotatte siinä!
   - Nämä on aina hankalia. Painesiteen voisi tietysti laittaa, mutta se voi olla, että jos tästä painaa niin se kiertää sitten tämän kautta tänne ja alkaa vuotaa tästä. Tai tuosta. Varmaan pitäisi desifioida myös.
   - No putsaa saatana ja laita se side!
   - Nämä on vähän tämmösiä aina ja tuota tuota... Mulla ei oo ensiapu kakkonen käytynä niin jos radisti sais Kangasahon kiinni ja se tulis laittaan. Rautiokaan ei pääse, kun se istu miinaan viime kuussa.
   - Tämä mies kuolee! Auta nyt herrajumala sentään!
   - Niin, toisethan kuolee herkemmin kuin toiset. Mulla jäi kivääri korsulle niin voin sanoa Kangasaholle, että sanoo Rautiolle, että muistaa ottaa sen matkaan. Oisko sulla morfiinia täällä?
   - Ota tuosta minun reisitaskusta, mutta äkkiä nyt!
   - Kiitos. Jotenkin paljon mukavampi juosta täällä, kun ottaa vähän morkulaa välillä. Jos se ääntelee vielä niin morseta salattu viesti komentopaikalle. Nyt lähtee taju. Näkemiin.