Australialaislääkäri Philip Nitschken kehittämä itsemurhakapseli kohautti maailman kollektiivisia nenänvarsia kivuttoman ja arvokkaan kuoleman konseptillaan. Nitschken ajatus siitä, että jokaisella tulisi olla itsemääräämisoikeus omaan kuolemaansa ei ole miellyttänyt kaikkia tahoja ja toistaiseksi menetelmä onkin sallittu ainoastaan syntisessä tuonelan takapajulassa, Sveitsissä, missä ihmisten annetaan päättää elämänsä ilman raamatullisen mittakaavan kärsimystä. Uskonnollisten järjestöjen mielestä olisi järkevämpää kehittää saattohoidon palveluja (ilman käytännön esimerkkejä) ja antaa parantumattomasti sairaiden kuolla vaipoissa, hirvittävissä kivuissa, tukehtuen omaan oksennukseen kuten tähänkin saakka.

Kapseli toimii yksinkertaisesti nappia painamalla. Kun potilas on asettunut futuristisen näköiseen, pieneen laitteeseen kapseli täyttyy typellä ja saa potilaan rauhalliseen, transsimaiseen tilaan. Tämän jälkeen, kun luvanvaraiset lääkärit toteavat potilaan olevan sopivassa tilassa, lääkärit työntävät kapselin neljäsataa metriä syvään rotkoon, jonka pohjalla on radioaktiivisia krokotiilejä. Tästä tulee myös laitteen nimi, Sarco, joka viittaa liitukaudella eläneisiin arkosaureihin lukeutuviin krokotiileihin. Ironisesti myös laitetta vastustavien arvomaailma on lähtöisin samalta aikakaudelta.

Ensimmäisenä kapselia käytti Lena Zimmerman, 54-vuotias nainen, joka oli ajautunut mittaviin rahahuoliin elämässään. Eettisyyttä alettiin kyseenalaistaan vasta napin painalluksen jälkeen, kun huomattiin, että Zimmerman oli maksanut palvelun 36 kuukauden osamaksulla.

Tähän saakka kivuton ja rauhallinen kuolema on ollut Suomessa sallittu ainoastaan gerbiileille ja marsuille. Lääkäri Nitschken tekemän pioneerityön ansiosta tähän on tulossa muutos ja yleisradion keskusteluohjelmiin raahatatut feministiläskit ovat hiljalleen alkaneet myöntymään hiilihydraattipitoisista mielipiteistään kuolemaa kohtaan ja avartaneet massiivisia ponchojaan myös muille näkemyksille kuin omilleen. Suomessa ei kuitenkaan oteta käyttöön tohtori Nitschken kehittämää itsemurhakapselia vaan sen tilalle on kehitetty oma versio, suomalainen itsemurhakapseli.

Suomalainen itsemurhakapseli ei ole teholtaan aivan yhtä ärhäkkä kuin Nitschken versio, mutta lopputulos on sama. Potilas asettuu kapseliin täysin omasta tahdostaan ja viipyilevä prosessi kohti kuolemaa voi alkaa. Marco nimellä tunnettu laite on huomattavasti suurempi kuin Sveitsiläinen Sarco. Sen tilavuus vaihtelee noin viidestätoista neliöstä jopa yli sataan neliöön ja potilas voi varallisuudestaan riippuen valita itselleen sopivan kokoisen kapselin. Suosiosta odotetaan niin suurta, että kapseleita on joissakin paikoissa asetettu jopa tusinoittain päällekkäin.

Potilas asettuu kapseliin ja nopean "typpipökerryksen" sijaan alkaa ahmimaan veren rasvapitoisuutta nostavaa seerumia, jonka on kehittänyt lääketieteen Nobel-voittaja, "kuoleman tohtori" -lempinimelläkin tunnettu, saksalainen Dr. Oetker. Tohtori Oetkerin pyöreä, oranssia rasvaa tihkuva seerumi alkaa vaikuttamaan heti kehoon päästyään ja kuoleman luvataan olevaan huomaamaton ja yllättävä.

Jokainen voi kuolemaa odotellessa sisustaa oman kapselin itselle mieleiseksi, jotta lähdön hetkellä ympäristö olisi mieleinen. Joissakin tapauksissa kuoleman tulo voi kestää niinkin pitkään, että kapselista voi hetkittäin jopa poistua ja käydä vaikka töissä tai opiskelemassa. Useat potilaat vauhdittavat itsemurhakapselin tehokkuutta käyttämällä kofeiinia, nikotiinia tai alkoholia. Kuolemaa harjoitellaan makaamalla paikallaan, esimerkiksi yhdistetyn maailmancupia toljottaen.

Dr. Oetkerin kehittämä, elämää lyhentävä armokuolema-menetelmä on otettu Suomessa innokkaasti vastaan ja sitä on kehuttu luonnollisuudestaan ja humaanista lähestymistavasta ihmiskehon toimintojen pysäyttämiseksi. Toisin kuin sveitsiläistä versiota, suomalaista itsemurhakapselia ei ole tähän päivään mennessä kritisoitu kenenkään toimesta ja se sopii jopa aortan repeämistä odottaville femakkoponcholölleröille sekä omat ideologiansa syöpäpotilaiden kärsimysten edelle laittaville jeesustelijoille.