- Hyvää iltaa. Minä olen jämäkän asiallinen urheilutoimittaja Felix Tapinreikä ja tämä on "Olympiahengessä", suorana lähetyksenä kirjoitettu suomalaisen huippu-urheilun erikoisohjelma! Viikoittaisten reportaasien sarjoissa pureudumme tarkemmin suomalaiseen olympiahistoriaan ja ennen kaikkea sen merkittävimpiin tapahtumiin, joilla on ollut kansallista ylpeyttä nostattava vaikutus.  Suomen urheilumenestys maailmalla on saanut lukemattomat makkaraleivät puristumaan syömäkelvottomiksi kansan kollektiivisissa kourissa nokan painuessa kiinni televisioruudulla lykkiviin, kuolaposkisiin karpaaseihin ja karpaasittareihin, jotka kaikkensa antaneena kaatuvat maaliviivan paremmalle puolelle nielemään oksennustaan. Näitä rakkaita urheilumuistoja meidän tulee vaalia kuin kansallisaarteita.

- Viime viikolla kävimme eettistä moraalikeskustelua olympiarenkaiden yhdistävyydestä, mutta kuten vieraamme Taikuri Luttinen käytännössä osoitti, renkailla on mahdollista tehdä myös piilotettuja, toisistaan täysin irrallaan olevia tulkintoja

- Tämän viikon jaksossa otamme tarkasteluun suomalaisista olympiatarinoista ylivoimaisesti suurimman ja kauneimman, urheilugaaloissakin valtimon sykähdyksiä aiheuttaneen sankaritarinan, jonka rinnalla kalpenevat niin Juha Miedon vuosikymmeniä kestäneet, päättymättömät isälliset horinat kuin Enni Rukajärven matkapahoinvointia aiheuttavat kuussataset korkki vitoset grabilla höystettynäkin.

- Torino 2006, finaali Suomi-Kanada. Peilikirkas jää kiiltelee hallin häikäsevissä valoissa, yleisö raikaa jo valmiiksi intoa täynnä vaikka pelaajat vasta venyttelevät ja ottavat lämpöä omissa päädyissään. Musiikin pauhatessa valmentajat kuiskailevat vielä viimeisiä ohjeitaan ohi sujahtavien pelaajien korviin ja pian pelaajat kerääntyvät yhteen tiiviiseen muodostelmaan nostaakseen vankkumatonta joukkuehenkeä vielä viime minuuteilla. Mediataulun sekunnit tikittävät nollaan, yleisö ei voi enää pidättää primitiivisiä tunteitaan. Halli räjähtää melusta. Suomalaisen olympiaurheilun merkittävin hetki voi alkaa: miesten Curling finaali. Kasvonsa suomen lipun väreihin maalannut paidaton hahmo kohottaa taistelujen kolhiman harjansa kohti hallin kattoa ja karjaisee matalasta rekisteristä taisteluhuudon: "perkele!" Tämä päättäväinen mies on - ei ainoastaan Suomen Curling joukkueen kapteeni, vaan myös koko itsenäisen kansamme sen hetkinen johtaja - Markku Uusipaavalniemi.

- Suomen Curlingjoukkueeseen kuului Markku Uusipaavalniemen lisäksi muitakin pelaajia, mutta he ovat nimettömiä, kasvottomia, kuin varjoissa raahustavia Jeesuksen opetuslapsia, joiden saavutuksia ei voi verrata Markun raamatulliseen ylivertaisuuteen omassa lajissaan. Vertaus Jeesukseen on sikäli passeli, että teknisesti ottaen myös Markku liukui vetten päällä koko pelaajauransa. Jeesus ei kuitenkaan koskaan yltänyt saavutuksissaan samaan kuin Markku eikä hän myöskään koskaan voittanut yhtään mitalia olympiatasolla. Joskin vain varvastossun mitalla, Markku vie voiton vertailussa.

- Johanneksen evankeliumissakin se todettiin: "Joka teistä on synnitön, se heittäköön ensimmäisenä kivellä". Markku meni ja heitti. Ensimmäisen päädyn jälkeen Suomi johti Kanadaa komeasti 2-0 ja Markku todisti henkeään pidättelevälle urheilumaailmalle, etteivät hänen sukunimestään löytyvät raamatulliset sanat "uusi" ja "paaval" olleet sattumaa.

- Valitettavasti Suomen joukkueen muiden pelaajien heikkouden vuoksi peli kääntyi lopulta Kanadalle ja Suomi - mutta ei Markku - hävisi ottelun lukemin 4-10. Tappiosta suivaantuneena Markku määräsi Torinon olympialaiset päättyneeksi. Muut kilpailulajit peruttiin välittömästi. Päättäjäisissä Suomen olympiajoukkueen lipunkantajana toiminut Markku totesikin lipun olympiatuleen heittämisen jälkeen, että kyllä harmitti kovaa, kovaa! KOVAAAAAA!!!

- Finaalin sössineen Curlingjoukkueen jäädessä maanpakoon Torinoon, joukkueen kapteeni Markku sai kotimaassaan sankarin vastaanoton. Hopeasta huolimatta ylväs kapteeni lakaisi tieltään bonjovit ja tomcruiset ja päätyi ansaitusti Suosikki-lehden Kultaturbo-juhlanumeron kanteen. Kolmiosaisesta tripla-mega-julisteesta tuli keräilyharvinaisuus ja maailmantähdillä lattioita luutunneen supersankarin uusi status piti huolen, että nännien ja pesien harjaus jatkui myös kisojen jälkeen.

- Aktiiviuran päätettyään Markku toimi kansanedustajana, mutta joutui kuitenkin kovan kritiikin kohteeksi vaihdettuaan puoluetta keskustan riveistä perussuomalaisiin. Lajia ymmärtämättömillä tuntui olevan vaikeuksia hahmottaa, että curlingpelaajalle "pesän vaihto" on kuitenkin arkipäivää.

- Nykyään Markku on Suomen presidentti.

- Markku Uusipaavalniemi - tai kuten Time-lehti ilmaisi: Mark Newpopepeninsula - on suomalaisen olympiaurheilun kiistattomin ja kirkkain tähti. Hänen urheilullisten saavutuksiensa kansanterveydellisiä vaikutuksia voi vain arvailla, mutta ne tuhannet ja taas tuhannet pikkupojat ympäri Suomen jäisten pihateiden, posket punaisina harja kädessään, ovat seurausta Markun armottamasta ja päättäväisestä johtamisesta, millä on varmistettu suomalaisen urheilukulttuurievoluution kirkas tulevaisuus. Jotkut ovat sanoneet, että Markku on Suomen Chuck Norris, mutta kyllä se on niin, että Chuck Norris on Amerikan Markku!

- Torino 2006, never forget. Koko kansakunnan puolesta, kiitos Markku (mäki itken).

- Ja näin päättyy suorana lähetyksenä kirjoitettu katsaus suomalaiseen olympiahistoriaan, jonka aika on muovaillut hopeasta kirkkaan kultaiseksi. Minä olen silminnähden herkistynyt urheilutoimittaja Felix Tapinreikä. Ensi viikolla "Olympiahengessä" -erikoisohjelmassa vertaillaan sulatejuustoja.