lauantai, 17. elokuu 2019

Einsatzgruppen der KELA

Vaikka Kela tunnetaan kotimaisena instituutiona, on sen alkuperäiset juuret jossain aivan muualla kuin suomessa. Adolf Hitlerin noustua Saksan valtakunnan kansleriksi vuonna 1933, otettiin kolmannen valtakunnan rakentamisen yhteydessä ensimmäiset askeleet kohti meille jo tuttua sosiaaliturvajärjestelmää. Hitlerin ensimmäiset merkittävät teot johtoasemassa olivat asevarustelun kehittäminen, valtiojohtoiset teollistamishankkeet, Auschwitch ja Kelan perustaminen. Ensimmäinen virallinen Kelan toimisto perustettiin Berliiniin vuonna 1937 ja pari vuotta myöhemmin, toisen maailmansodan puhjettua, Saksa liittolaisineen levitti kansallissosialismin lisäksi myös Kelan toimistoja ympäri suurinta osaa Eurooppaa. Suomeen ensimmäinen Kelan toimisto saatiin vuonna 1939, jonka Hitler määräsi rakennettavaksi voimannäyttönä Suomea vastaan surkeasti taistelleille neuvostojoukoille.

Natsipuolue rahoitti Kelan toimintaa aina toisen maailmansodan loppuun saakka kunnes Saksa nujerrettiin liittoutuneiden toimesta. Kela oli kuitenkin ehtinyt levitä jo niin laajalle että se säilytti asemansa erityisesti Euroopan reuna-alueilla. Vielä tänäkin päivänä on yhä täysi mysteeri kuka nykyään rahoittaa Kelan toimintaa. Erään teorian mukaan Kela maksaa tukia ja korvauksia sodan jälkeen kadonneella natsien kullalla, joka pakattiin junavaunuihin ja toimitettiin eri puolille Eurooppaa kaikessa hiljaisuudessa. Väittämää tukee myös se fakta, että Kelan pääkonttori suomessa sijaitsee Halti tunturin sisällä, jonka seinämässä oleviin suuriin metallioviin päättyvät mystisesti junakiskot. Kiskot jatkuvat tunturin Norjan puoleiselta seinämältä, joka myös oli Saksan miehittämä valtio toisessa maailmansodassa.

Kela kiisti pitkään pääkonttorinsa olemassaolon. Vuonna 1989 sota-aikaiset salaiset asiakirjat vuotivat julkisuuteen ja Kela ei voinut enää peitellä rajan tuntumassa puksuttavaa junaliikennettä. Tismalleen samana vuonna valtion rautatiet (VR) muutettiin uusiomuotoiseksi liikelaitokseksi, jonka taloudenpito irrotettiin valtion talousarviosta. Tapahtumat ei sinänsä todista mitään, mutta epäilyttävän yllättävä sattuma joka tapauksessa.

Kelan pääkonttorissa, Halti tunturin sisällä, asuu henkiparantaja shamaani, joka käsittelee kaikki hakemukset oli kyseessä sitten sairauspäiväraha, kuntoutusraha tai mikä tahansa hakemus johon tarvitsee liitteeksi lääkärinlausunnon. Kun hakemus saapuu perille, se asetetaan kivirinkiin muhimaan joskus jopa kuukausiksi. Tämän jälkeen shamaani, jolla on musta pitkä kaapu ja hattuna vuohenpää, asettuu risti-istuntoon kiviringin viereen. Hän laittaa kätensä hakemuksen päälle, muljauttaa pupillit takaraivoa kohti ja ottaa yhteyden kosmiseen totuuteen mutisemalla outoja kieliä pimeydessä. Koko prosessin tarkoitus on selvittää ovatko hakemukseen lausuntoja liittäneet, joskus jopa useatkin lääkärit, väärässä vai oikeassa.

Erityisesti mielenterveysongelmista kärsivien asiakkaiden kohdalla shamaanin on oltava erityisen tarkka, jotta epäpätevien terapeuttien, psykologien ja lääkäreiden lausunnot eivät vahingossa pääse vaikuttamaan Kelan koneiston toimintaan. Mikäli kaikkitietävä henkiparantaja shamaani toteaa kaikkien terveydenhuollon toimijoiden olleen väärässä, käskytetään asiakas rangaistuksena valehtelusta ilmottautumaan TE-toimiston upseerille. Yleisin sakko Kelalle valehtelusta on palkattomaan työtoimintaan joutuminen, jossa painotetaan jo aikanaan Berliinissä kehitettyä ajatusmallia: "Arbeit macht frei", työ vapauttaa.

Mikäli asiakas tarvitsee palveluja joihin ei liity lääkäreitä, kuten asumis- tai opintotukea, tulee hänen vierailla lähimmässä Kelan toimipisteessä. Toimistojen erikoisuutena ovat rakennukset joissa ei ole ovia eikä ikkunoita ollenkaan. Sisään päästäkseen asiakkaan tulee riisuutua alasti ja ryömiä rakennukseen seinästä löytyvästä pienestä "koiran luukusta". Sisäpuolella asiakasta pieksää nahkaan pukeutunut upseeri raipalla niin kauan että konttaaja pudottaa rullaksi käärityn hakemuksen suustaan lattialle. Koulutettu saksanpaimenkoira noutaa hakemuksen johtajan (Fuhrer) tarkastettavaksi. Katsekontakti ja kaikenlainen kommunikointi henkilökunnan kanssa on kiellettyä ilman erillistä lupaa, ja silloinkin tulee välttää kiellettyjä sanoja kuten eläke tai olen vähän myöhässä. Näitä sääntöjä rikkoneet tai puutteellisen hakemuksen toimittaneet asiakkaat käsketään konttaamaan rautaoven taakse betoniseen väestönsuojaan jossa haisee kaasu.

Joissakin erittäin harvoissa tapauksissa Kela saattaa esittää täydentäviä kysymyksiä hakemukseen liittyen ennen "lopullista ratkaisua".

- Tietojemme mukaan olette olleet kaksikymmentäneljä vuotta sitten kesätöissä nyt jo konkurssiin menneessä maansiirto yhtiössä. Toimittakaa erillisellä lomakkeella, jota emme tässä yhteydessä kerro, silloisen työnantajanne sekä työparinanne olleen pistokärkilapion sosiaaliturvatunnukset lähimpään Kelan bunkkeriin viimeistään ennen päivämäärää joka on jo mennyt. Mikäli ette toimita vaadittuja tietoja, voitte menettää sekä opintoraha- että ihmisoikeutenne, ja teloitamme teidät aamunkoitteessa.

Kelan henkilökunnan ja upseerien ei ole koskaan nähty poistuvan rakennuksesta ja onkin esitetty teoria, jonka mukaan toimistojen välillä olisi maanalainen, yhteinen tunneliyhteys, joka ulottuu myös TE-toimistoihin.

Julkisesti Kelaa kritisoivat henkilöt joko katoavat mystisesti tai heidän kahvikupeistaan löytyy jäänteitä risiinistä. Tästä syystä moni Kelan kanssa tekemisissä oleva joutuukin pohtimaan, onko mitään hyötyä pyristellä vastaan ja huudella omien oikeuksiensa puolesta.

Kelaa sitä.

torstai, 18. heinäkuu 2019

Paikallaan olemisen riemu

Ihmisen keho on erikoinen. Jonkinlainen biologinen sattuma suuremman totuuden keittämässä todellisuuden sopassa. Se ei vielä riitä, että meiltä ei edes kysytä onko meillä mielenkiintoa syntyä tähän maailmaan, vaan myös fyysisen kunnon ylläpitämistä pidetään oletusarvona sen jälkeen. Jos olisi etukäteen tiedossa kuinka paljon kuntoilua, hikoilua ja nivushiertymiä yhdelle ihmiselle elämänsä aikana lankeaa, moni meistä jäisi lillumaan kvanttifysiikalle toistaiseksi tuntemattomaan molekyylityhjiöön eikä suostuisi tulemaan sieltä kirveelläkään ulos tähän maailmaan. Jos taas päätät olla liikkumatta, saat tilalle syyllisyyden tunteen ja huonon omatunnon. Syntyy tilanne jossa ei ole voittajia.

Yleisimpiä liikkumisen muotoja ovat lenkkeily ja kuntosali jotka molemmat vaativat pitkäjänteisyyttä, itsekuria ja säännöllisyyttä. Nämä täysin ihmisyyden vastaiset ominaisuudet imevät sielusta viimeisetkin elämänhalun rippeet varsin tehokkaasti. Epätoivoisimmat siirtyvät suoraan rankempiin lajeihin, joissa joko ihan puhtaasti juostaan tai jalkoihin kytketään sukset joilla työnnellään itseä kohti murskaavaa itsetuhoisuuden mustaa-aukkoa. Talvisin ei ole ollenkaan tavatonta nähdä etäältä hiihtoladun suunnasta lintuparven lennähtävän puusta yllättäen, jota seuraa sekunnin kuluttua taivaisiin kaikuva käsiaseen laukaus.

Liikunnan hirveys toistuu läpi historian. Kun lihaksikas, ruskettunut, kireään paitaan pukeutunut möhkäle ruoskii sinua liikuttelemaan betonista veistettyä mötikkää, on perusteltua kysyä, ollaanko ohjatulla kahvakuulatunnilla vai pyramideja rakentamassa? Oli kyseessä sitten Orionin tähdistö tai personal trainer, molemmissa tapauksissa elementti liikkuu näiden tekemien kuvioiden perusteella. Orjuuttava hikoilu ei kysele millä vuosituhannella eletään.

Mikäli ruoskintaa ei suorita joku muu, se on tehtävä itse. Liikkumattomuudesta ja lihomisesta seuraava rampauttava ahdistus on toki ongelma, mutta ei läheskään yhtä paha kuin fyysisestä liikunnasta aiheutuva hikoilu. Näitä syyllisyyden tunteita voi hallita pyörittelemällä ne pieneksi tiukoiksi mytyiksi ja painamalla ne sisäisesti rintalastan alaosan tienoille muhimaan. Jossain vaiheessa näitä myttyjä kertyy kuitenkin siinä määrin että säteily yltää vaikuttamaan jo pään toimintaan, ja aivojen vialliset hermoradat kaipaavat resetointia kuin mikäkin virusten infestoima tietokone. Tämä onnistuu parhaiten lyömällä pää vaikkapa pesuhuoneen posliiniseen lavuaarin kulmaan. Kylmällä kaakelilattialla makaava ihminen on tutkimusten mukaan onnellisimmallaan juuri siinä lyhyessä tiedottomassa hetkessä, kun järjestelmä palautuu takaisin tehdasasetuksiin.

Toisin kuin liikunta, liikkumattomuus ei ole pelkkää kärsimystä. Ajoittain todellisuuden kuutio nytkähtää juuri optimaaliin asentoon ja pikaruokaa mussuttava ihmisraunio saa synninpäästön: Sisätiloissa paikallaan istumista voi jatkaa hyvällä omallatunnolla mikäli uutisissa mainitaan edes pienen pieni sateen, pakkasen tai ydinlaskeuman uhka.

Jos ihminen olisi luotu liikkumaan, olisi edelleen valloilla alkukantaisten ihmisten tapa liikkua vuodenaikojen vaihtelun mukaan riistan ja kasvien perässä (Hunter-Gatherer). Nykyään sivilisaatiot keskittyvät kuitenkin rakentumaan ainoastaan niiden paikkojen ympärille mistä ruokaa saa ilman hikoilua, automaattisesti ja vaeltelematta tasangolta toiselle (Eater-Hesburger).

Hikoilu on täysin luonnotonta kaikkialla muualla paitsi saunassa ja katsastuksen jälkitarkastuksessa. Palauttavana loppuvenyttelynä voidaan siis todeta, että liikkumisen ilon voittaa ainoastaan paikallaan olemisen riemu.

tiistai, 16. heinäkuu 2019

The Soundcheckers

The Soundcheckers -yhtyeen uusin levyjulkaisu, "Appetite for Huvilupa", haastaa kuulijat rikkomalla perinteisen kaavat. Keikkalavoja ja varsinkin kesän festivaaleja ahkerasti kiertävä kokeellinen ryhmä tuo uusimmalla julkaisullaan kuultavaksi niin monitasoisen kiekon että yhtyeen edelliset, progressiiviseksikin kuvaillut levyt, vaikuttavat Shakiran keittämältä Top-40 puurolta. Toki levyn kokeellisuus ei tule kuulijalle yllätyksenä: Viimeisin parin vuoden takainen levyjulkaisu "Viideltä pystyyn ja kuudelta purkuun" antoi esimakua yhtyeen työmoraalista: Tässä on porukka joka ei ainoastaan sävellä, soita ja esiinny, vaan myös roudaa itse.

Monimutkaisen levyn avausraita "Hei hei, yks kaks!" imaisee kuulijan mukaan tietynlaisella yksinkertaisuudellaan ja varmasti samasta syystä kappale valittiin ensimmäiseksi singlelohkaisuksi muutama viikko ennen levyn varsinaista julkaisua. Kappale on yhtä vokalistin juhlaa ja instrumenttien jäädessä kokonaan pois syntyy pelkistetty, toistoon pohjautuva kysyvä ilmapiiri, jossa korostetaan kuuluvuutta. Ikään kuin herkkä vuoropuhelu maailman kanssa: Kuuluuko ääneni? Levyn lopusta löytyy myös saman kappaleen bonusraita, joka on selvästi suunnattu enemmän kansainvälisille markkinoille nimenvaihdoksellaan "Hey hey, one two!"

Kappaleen loputtua tunnekuohussa vellova kuulija jätetään kuuntelemaan kaukaa tulevia, yksittäisiä ja vaimeita rakentelun ääniä. Metallinen kilinä ja satunnainen kolina rikkoontuu hetkittäin huutoihin kuten "Ei mee Arto piuhat siitä kun nuo valot ensin!". Etäältä kuuluva kuorma-auton peruuttamisesta lähtevä piippausääni asettaa kuulijan kuin aidan taakse arvailemaan että mistä on kyse. Kun aistit ovat herkimmillään, tärähtää kaiuttimista raamatullisen mittakaavan voluumilla cover versio AC/DC:n "Thunderstruck" -kappaleesta, joka kuitenkin kuin kiusoitellen feidataan kuulumattomiin vain parin sekunnin jälkeen. Kun feidattu voluumi tekee paluun, soikin kaiuttimista yllättäen Abban "Dancing queen".

Nykyään rumpaleiden osaamisen mittarina toimii nopeus. Heidän taitojaan puntaroidaan filleillä ja kiemuraisilla rudimenteillä joissa kapulat kiirehtivät valonnopeudella iskupinnalta toiselle. The Soundcheckers -yhtyeen rumpalilla ei ole kuitenkaan kiire yhtään mihinkään ja hän ei trendeille kumarra. Tästä todisteena levyn puolivälistä löytyvä psykedeelinen, seitsemäntoista minuuttia pitkä, yhden käden tomarisoolo, jonka aikana äänitasot huitovat ylhäällä ja alhaalla, ja vapaa käsi jopa ajoittain muuttaa kalvojen kireyttä.

Tomarisoolo muuttuu loppuvaiheessa keskitempoiseksi perusrytmiksi ja tähän tarraa luontevasti kiinni yhtyeen kitaristi seuraavalla raidalla. Vaikka edellisillä levyillä onkin kuultu varsin kiemuraisia arpeggioita kielisoittimilta, tällä kertaa on palattu sinne kuuluisille juurille, ja komppia säestää kitaristin lyhyet otteet omista täysin satunnaisista Metallican lemppari riffeistä. Kappaleen vaiettua basson matalinta kieltä rämpäytetään kerran.

Rohkealla näkemyksellä toteutettu levy rikkoo levyteollisuuden tabuja rankalla kädellä mutta onnistuu siitä huolimatta olemaan yhtenäinen kokonaisuus. Yhtyettä ei välttämättä voi suositella sellaiselle joka on tottunut suoraviivaisempaan ja perinteiseen tulkintaan ja tässä varmasti lienee The Soundcheckers -yhtyeen heikkous suosion suhteen. Bändi onnistuu olemaan kiinnostava siinä määrin että keikkoja riittää isoissakin musiikkitapahtumissa ympäri maan, mutta valitettavasti vain sen verran että pääesiintyjän paikan sijasta tyytyminen on vain festareiden avausbändin asemaan.

Ensi viikolla levyarviossa puhallinmusiikki kokoelma "Täyttä tuubaa!".

sunnuntai, 14. heinäkuu 2019

Viimeistä kertaa pappia kyydissä

Pappien käyttö sotilastarkoituksiin ei ole mikään uusi ilmiö. Jo ensimmäisistä ihmisten välisistä suuremmista konflikteista on olemassa tieteellistä näyttöä erilaisten pappeuksien käytöstä. Historiankirjoista löytyy lukemattomia esimerkkejä jossa "taivaallista väliintuloa" on käytetty apuvälineenä omien motivaatioiden läpiviemiseen. Kyläheimon poppamies, maustelaivaston laivakuraattori tai mikä tahansa nykyaikaisempi presbyteeri, motiivi pysyy samana: Vihollisen tuhoaminen oman edun nimissä.

Sotakäyttöisten pappien määrä ja laatu vaihtelevat laajasti ja siinä missä muukin sotakoneisto, ovat myös papit saaneet omia eri versioita eri kulttuureissa. Pappi, -terminä, on yleistynyt kuvaamaan sodan aikana käytettävien, henkimaailmoissa vierailevien taikureiden käyttöä,  oli kyseessä sitten suolla asuva voodoo noitatohtori tai seurakunnan vanhurskain druidi. Jokainen valtio on itse päättänyt mikä on paras uskonto ja näitä pappeja käytetään siunaamaan sotajoukot yhden Jumalan nimissä. Länsimaissa yleisimmät sotakäyttöiset siunaukset suorittaa joko diakoni, pappi tai piispa. Siunattu sotilas, ase, tai muu sotakalusto toimii tehokkaammin kuin siunaamaton.

Lähihistorian aikana teknologia, ja varsinkin sotateknologia, ovat ottaneet valtavia harppauksia. Vaikka suurvallat eivät olisikaan varsinaisesti sotatilassa keskenään, kehitellään siitä huolimatta jatkuvasti toimintakyvyltään entistä parempia hävittäjiä, tankkeja ja aseita joilla luodaan pelotevaikutus ja saadaan etulyöntiasema. Tällainen kilpavarustelu pätee kaikkiin sotateknologian osa-alueisiin ja valtiot joutuvat jatkuvasti kehittelemään myös tehokkaampia pappeja. Amerikassa, Nevadan autiomaassa, on silminnäkijöiden mukaan nähty leijuvia pappeja jotka eivät näy tutkassa.

Pappien tehokkuus perustuu läheisyyteen Jumalan kanssa. Toki sotilasosaston määräkin herättää vihollisessa pelkoa mutta esimerkiksi Suomen sotahistoriassa evankelis-luterilainen sotilaspapisto on todistanut tehokkuutensa siunaamalla joukkoja huomattavasti paremmin kuin vastapuolen ortodoksinen sotilaspapisto, joka suoritti siunauksiaan ajoittain jopa kymmenkertaisella ylivoimalla jä hävisi siitä huolimatta. Määrä ei välttämättä korvaa laatua. Sotahistorioitsijat ovat löytäneet rajan tuntumasta siunattuja neuvostoarmeijan aseita joiden Holy Damage oli vain +5.

Nykypäivänä sodankäynnin taktiikat ovat kuitenkin lähes täysin erilaiset kuin edellisen vuosisadan puolivälissä ja Suomea onkin kritisoitu vanhoillisten pappien käyttämisestä joiden tehokkuus ja kantama ei riitä vastaamaan tämän päivän sotilaallisiin haasteisiin. Ilmavoimat ovatkin reagoineet huoleen ilmaisemalla halunsa hankkia nykyaikaisempia Israelilaisia hävittäjiä ja pappeja, jotka molemmat maalaavat kohteensa infrapunalukituksella. Israelilaiset papit ovat väitetysti maailman parhaita pitkäaikaisen kokemuksensa vuoksi (ei palestiinalaisten mielestä).

Pappeuden syvimpään olemukseen kuuluvat lempeys ja sopuisuus. Tästä syystä he eivät itse voi osallistua taisteluihin vaan yllyttävät muita väkivaltaisuuksiin. Taistelun etulinjasta huoltopaikalle vedetyn joukko-osaston uudelleen siunaaminen kuuluukin sotilaspastorin keskeisimpiin tehtäviin. Ruokaillut, levännyt ja siunattu joukko-osasto on jälleen valmis veritekoihin sekä vapauttamaan etulinjasta seuraavan väsyneen joukko-osaston jolla siunaus on jo hiipunut olemattomiin. Siunaus toimiikin ikään kuin sotilaallisen tehokkuuden kertoimena.

Nykyaikainen sodankäynti voidaan jakaa kolmeen selkeään linjaukseen: Hyökkäs, puolustus ja tuki. Papit kuuluvat näistä jälkimmäiseen ja heidän pääasiallinen tehtävänsä on olemassa olevien sotajoukkojen vahvistaminen. Käytännöllisin tapa joukkojen siunaamiseen on samaan paikkaan kerääntyminen koska kokeneinkaan piispa ei voi siunata sotilaita muualla kuin omassa hiippakunnassaan. Tavoitteena on siis siunata joukko-osasto paremmin ja tehokkaammin kuin vihollisen sotilaspapit etulyöntiaseman saavuttamiseksi.
Mikäli siunauksen suorittaa kokematon, sotilasurallaan vasta alussa oleva diakoni, voi "pyhän suojauksen" määrä olla varsin vaatimaton. Jumalallista yhteyttä lähemmäksi päässyt kokenut piispa voi siunauksellaan virpoa sotajoukot hetkellisesti jopa "luodinkestäviksi", tosin termi on epätarkka: Vihollisen luodit menevät ainoastaan ohi kohteestaan. Voimaakkaan siunauksen tunnistaa piispansauvan kärjestä lähtevästä sähköisesti rätisevästä valokaaresta.
 
Hartaimmatkaan sotapapit eivät voi siunata loputtomasti vaan välillä täytyy ladata MP:tä (Mana Points). Latautuva pappi ei mielellään vastaa kysymyksiin sotataktiikoista vaan hörppää rauhallisesti kahvia asetilta ja ohjaa keskustelun vaikkapa entiseen osuuskaupan omistajaan tai kohta vaihtuvaan vuodenaikaan. Lähes kaikkien uskontojen sotapapin latautumista tehostaa kirkollinen ilmapiiri ja perinteet kuten harras virsilaulanta, harras yhteisöllisyys ja harras tuomitseva syrjintä.
 
Kuten kaikenlainen häivetekniikka ja maastoutuminen, myös papin asun tilanteen mukaan vaihtuvat "maastovärit" perustuvat elektromagneettisen spektrin aallonpituuksiin. Maavoimien suoralinjainen musta väritys ei juurikaan heijasta radioaaltoja tutkaan kun taas laivaston käyttämä, räikeämpi riikinkukkomainen piispan asu, vääristää näkyvää valoa käyttävälle viholliselle liikesuuntia.
Sotilaspapin urasta haaveilevan tulee varautua vaativaan koulutukseen. Teologian tutkinnon lisäksi papin tulee osata myös tiedot ja taidot valitsemastaan aselajista. Esimerkiksi ilmavoimien pastorien tulee kestää muiden syntien kantamisen aiheuttama taakka joka voi vastata jopa yhdeksän G:n voimaa, ja pappiskokelaan fyysinen kunto testataan painovoimaa simuloivan sentrifugin linkouksessa.
 

Toisen maailmansodan jälkeen pappien siviilikäyttö yleistyi. Kun kolmannen valtakunnan sotarikoksiin syyllistyneet upseerit oli saatu autettua Alppien kautta ulos Euroopasta, tilalle tuli kylmän sodan ajanjakso ja toimettomuus. Eri kansakuntien piispoilla oli aikaa yhtenäistää näkemyksiään ja he rukoilivat Afrikan nälänhädän lopullisesti pois. Sotilastukikohtien ja linnoitusten sijaan sotilaskäyttöön tarkoitetut papit ryhtyivät piirittämään ainoastaan rippijuhlien kakkuvateja.

Sotilaspappien yhteiskunnallinen vaikutus näkyy nykypäivänä vahvasti jo populaarikulttuurissa saakka. Vuosikymmenien kestosuosikki, pikku poikien ihannoima militantti taikuri, on ollut jo ties kuinka pitkään yksi myydyimpiä action-figuuri leluhahmoja maailmassa, jonka kärkipaikkaa ei ole horjuttanut edes taistelujen runtelema "Sotilassoittokunnan huilisti-Man".

lauantai, 6. heinäkuu 2019

Radio Suomi Stop

Muistot olivat tuoreena mielessäni ja päätin kirjoittaa kokemuksestani vain alle vuorikausi tapahtuneesta. Vain hetki sen jälkeen kun olin nauttinut viimeisetkin pisarat valmistamastani suhteellisen kitkerän makuisesta kotiviinistä, jalat lähtivät altani ja ihmetelin tovin, olenko juonut kenties liian tiiviillä vauhdilla mutta pian kävi ilmi että olenkin vain ihastunut, jopa rakastunut.

Kohtasin naisen joka oli oudolla tavalla viehättävä. Hänen etniset, tummat piirteensä, eivät välttämättä vastanneet länsimaista kauneusihannetta. Hän oli muodoiltaan uhkea, jopa hieman pullea, ja hänen fyysisissä piirteissä oli jotain erikoista joka tavallaan häiritsi minua mutta samalla kiehtoi suunnattomasti. Jos ihan rehellisiä ollaan, ei hänen kasvoilla, rintavarustuksella tai takamuksellaan mitään kauneuskilpailuja voiteta vaikka inhottaakin ajatella ihmisestä niin pinnallisesti. Siitä huolimatta, kun hän esitteli itsensä ja vaikka en saanut ulkomaisesta nimestä edes kunnolla selvää, olin varma että tässä on tuleva puolisoni.

Olin korviani myöten rakastunut ja hyvä ystäväni yritti saada minut järkiini. Kenties hänellä oli ulkopuolisena objektiivisempi näkemys asiaan ja hän saikin ehkä käännettyä päätäni hieman. Kenties hän pelkäsi pitkäaikaisen ystävyyden menettämistä jollekin ohikiitävälle hurmokselle. Jälkikäteen olen tätä useasti pohtinut. Kukapa tietää. Pian ihastukseni alkoikin hiipua yhtä nopeaan kuin se tulikin ja viimeistään siinä vaiheessa kun sain tietää naisen uskonnollisesta vakaumuksesta, en ollutkaan enää korvia myöten rakastunut, vaan näin hänet sellaisena kuin hän oikeasti on: Pieni tissinen, selluliitti perseinen möhömaha.

Viimeiseen säkeistöön emme enää keksineet mitään joten laitoimme siihen vain: "Jeppetau taka jeppetau" sekä "a, b, c, d kissa kävelee..." -täytettä parin tahdin ajaksi ja "voi ryydana".

Ja näin siis taustoitti kappaleen "Ehtaa tavaraa" syntyhistoriaa artistivieraamme, Ryyd, yhtyeestä, Bad & Ryyd.

Ensi viikolla vieraaksemme saapuu kaksikko joka ei pidä naamioita, vaikka ehkä kannattaisi, eli ihan joka paikkaan änkeävä rytmiryhmä JVG. Taustoitettavaksi kappaleeksi on valikoitunut lyhytkasvuisten kääpiöiden tarina siitä kuinka kesäisen ulkoima vihkiseromian keskeyttää äkillinen takatalvi. Sen piti olla lämmin kesäpäivä, mutta miten päädyttiin siihen että ollaankin yhtä-äkkiä "vähän jäissä, pienissä häissä"?

Seuraavaksi vuorossa "Biisi Battle" jossa juuri sinä voit voit äänestää suosikkiasi kohti hekumallista finaalia. Kumpi vie voiton tämän viikon taisteluparissa: Am I Evil vai M. A. Numminen? Sitä ennen kuitenkin tiedote sponsoriltamme, jonka lukee porukka jonka inspiroimana Mikael Gabriel räppää ja Mikael Agricola hirttäytyy, eli JVG:

- Vaik ollaa messevis pössiksis järkyttäväs powerplay prässis, ni varmast o kielitoimiston sanakirja messis!