lauantai, 4. marraskuu 2023

Kuudeskymmenesyhdeksäs

Kirkkovene on puinen soutuvene, jota käytettiin ennen vanhaan järviseuduilla. Vaikka veneet ovat olleet 1700-luvulla erittäin suosittu tapa kulkea vesistöjä pitkin, niiden historiasta tiedetään varsin vähän nykypäivänä.

Laineilla liplattavien veneiden historiaan perehtynyt Aalto-yliopiston tutkija Virpi Kytty on ansiokkaasti kerännyt perimätietoa jopa satojen vuosien takaa, mutta siltikin veneet herättävät edelleen kysymyksiä. "Kenties kitkan vähentämiseksi ja tilavuuden maksimoimiseksi veneistä on veistetty juuri pillun muotoisia", hän pohtii kokoelmateoksessaan Lääh! Puuh! ja muuta ähinää järvisuomesta.

"Kirkkovene" terminä on naurattanut suomalaisia jo vuosisatoja. Kikattelun aihe on saanut alkunsa tiettävästi vuonna 1756, kun heinänkorjuuta vältellyt maalaistalon renki Hans-Mats Joukonpoika neljästoista aitan ylisillä makoillessaan pääsi tarkastelemaan ensimmäisenä ihmisenä pillua ylhäältä päin ja huomasi, että siitä sojottaa tusinan verran airoja jokaiseen ilmansuuntaan.

Kaksimielisyyden lisäksi suomalaiset kirkkoveneet yleensä mielletään varsin suuriksi, mutta todellisuudessa ne ovat silti maailman mittakaavassa varsin mitättömän kokoisia. Internetistä löytyy videoita, joissa yhtä massiivista kirkkovenettä saattaa soutaa jopa parikymmentä miestä yhtäaikaa kylän vanhimman huutaessa peränpitäjänä tahtia.

Kirkkoveneet soveltuivat vesistöihin muotonsa puolesta todella hyvin ja ne olivat varmoja kulkupelejä, mutta onnettomuuksiltakaan ei aina vältytty. Kariin kovassa tuulessa törmännyt Nautujärveläinen kahdentoista hengen kirkkoveneseurue joutui veden varaan ja hukkui elokuussa 1849. Karia tietysti harmitti, mutta paloviinaa hörpättyään hän pian jo iloisesti revitteli hanuriaan. Historian kuuluisin onnettomuus tapahtui Kreikassa Lesboksen saarella, kun kaksi kirkkovenettä hinkkasivat toisiaan vasten suolaisessa ristiaallokossa tuntikausia kauhistuneen miehistön hätähuudoista välittämättä maaliskussa vuonna 69 eKr. kello 15.47 Suomen aikaa.

Museoviraston rakennuskonservaattori Pasi Kuskala muistuttaa, että vaikka hautapoltettua mäntytervaa saa sivellä lahoamisen estämiseksi kirkkoveneeseen kuka tahansa, Suomessa naiset eivät kuitenkaan saa omistaa kirkkovenettä tai äänestää.

torstai, 10. elokuu 2023

Pajatson tyhjennys 2023

- Ylityöllistetty sikojen teurastaja päätti päivänsä - ei halunnut enää kärsiä!

- Porsas jäi palkinnotta maatalousnäyttelyssä - mitalit menivät paremmille sioille!

- Työvoitto pilkkikisoissa - voittaja kairasi mestaruuden!

- Dalai-laman seuraajat hämmentyivät Veikkauksen tunnistaumisjärjestelmästä - "pitääkö munkin rekisteröityä?"

- Ulkoavaruuden konfliktit yhä yleisempiä - maahanmuuttajien määrä lisääntyy!

- Aggressiivinen mehiläinen erottui yhdyskunnasta - pisti heti silmään!

- Nuotiossa tepastelun ekologisuus arveluttaa - hiilijalanjälki liian suuri!

- K-kauppiaan lihalaatikkoresepti herätti pahennusta internetissä - somekiusaus yleistyy!

- Diesel-koneiden omistajat itsevarmoina käyttövoiman ylivertaisuudesta - hehkuttavat moottoreitaan jatkuvasti!

- Mannekiinien osia laittomasti valmistaneet rikolliset kärähtivät - päätekijä tuomittiin!

- Mies kyllästyi leivänmurujen tarpeettomuuteen - heitti vesilintua!

- Virkavallan univaikeudet syövät resursseja - poliisi kaipaa lisää lainvalvojia!

- Meteorologi huomasi virheensä ruokatunnilla - usva tulikin lounaasta!

- Kalastaja ei ymmärtänyt katiskan rakentamista - piti vääntää rautalangasta!

- Tanskalaisjalkapalloilijan nimen kirjoitusasuun selkeys - ei kirjoiteta yhteen vaan Eriksen!

- Mentalisti nautti uudesta ammatistaan sisustussuunnittelijana - siirsi huonekaluja mielellään!

- Kardiologit huolissaan tuulikaappien vetoisuudesta - eteisvärinä lisääntynyt!

- Pakotettu sipulin leikkaaminen yhä paradoksaalista- "nyt joko leikkaat tai itket ja leikkaat!"

- Hapsiainen varjeli yksityisyyttään koko uransa - keskisormi esiintyi julkisesti nimettömänä!

- Sirkustyöläistenliitto petti irtisanotun trapetsitaiteilijan - jäi ilman turvaverkkoa!

lauantai, 29. heinäkuu 2023

Sosiaalipsykologit tuli taloon!

- Onko perheelläsi jokin ongelma, joka tuntuu ylitsepääsemättömältä?
   - Juoksevatko kirkuvat lapsesi alastomina ilman kotiintuloaikoja seinillä?
   - Onko miehesi saamaton vätys, joka lipittää siideriä maha pyöreänä sohvalla?
   - Oletko vaimo, jonka kaulin on jo kulunut puhki?
   - Haluaisitko työntää pääsi tai lähipiirisi uuniin?
   - Eipä hätää! Ilmottaudu mukaan Maikkarin uuteen tosi-tv -formaattiin, Sosiaalipsykologit tuli taloon! ja heittäydy irti turmiollisesta kierteestä, jonka vihaamasi perhe on ympärillesi luonut.
   - Sosiaalipsykologit tuli taloon! -ohjelmassa neljä yllytyshullua Valtiotieteellisen Tiedekunnan lähettämää sosiaalipsykologian tohtoria ryntäävät yllättäen taloonne ja laittavat sosiaaliset konregenssit yhteisössänne järjestykseen diskursiivisen ja visuaalisen ilmaisun prosesseista välittämättä.
   - Yllytyshullu tohtorijoukkomme nauraa räkättää perheenne kathartiktiselle patologisuudelle päin naamaa, pukee Sigmund Freudin ja Josef Breuerin hengessä gorillapuvun ylleen ja ajaa 50-kuutioisella mopedilla jyrisevään oksasilppuriin todistaen Solomon Aschin teorian sosiaalisesta paineesta toimivaksi.
   - Kananmunille tulitettu perheenne voi onnesta nyyhkien katsella lipputangon nupista, kun Sosiaalipsykologit tuli taloon! -ohjelman ammattimaisesti koulutetut perheterapeutit heittelevät huonekaluja ja lemmikkejä olohuoneenne ikkunasta räkättäen kokkoon.
   - onnellinen!
   - onnellinen!
   - onnellinen perhe!
   - Vielä ehdit mukaan näyttämään koko Suomelle, että teet oikeita valintoja ongelmatilanteissa. Sosiaalipsykologit tuli taloon! kaahaa keulat pystyssä seinän läpi Maikkarille syksyllä 2023!

torstai, 23. maaliskuu 2023

Tytöt pois paitsiosta

Yhdeksänkymmentäluku ja kipakka pakkanen. Olalla Koho-merkkinen maila ja siihen pujotettuna Bauer-merkkinen luistinpari. Äidin keittämä kaakao hölskyy vielä mahassa ja maistuu suupielissä, kun malttamaton juniori taapertaa lumista oikopolkua kohti paikallisen luistinkentän oranssina hehkuvia, lumoavia valoja. Nopeasti hokkarit jalkaan, hitot pakkasrajoista ja kotiintuloajoista, nyt pelataan! Jää narskuu ja laidat paukkuvat kylmässä talvi-illassa, kun lempipuolueidensa pipoihin ja paitoihin sonnustautuneet pikkupojat matkivat Yleisradion "Politiikan viikkokatsaus" -ohjelmassa näkemiään taianomaisia kikkoja ja tyylikkäitä maaleja.

Yhdeksänkymmentäluvun alussa taitavia poliitikkoja ei päässyt näkemään läheskään yhtä kattavasti kuin nykyajan stream-palveluissa. Kokonaisten otteluiden näkemisestä ei edes puhuttu ja nuorten poikien kohtalona oli tyytyminen vain silloin tällöin nahtäviin, lyhyisiin klippeihin uutisissa tai satunnaisissa erikoisohjelmissa. Ehkä juuri siitä syystä yhdeksänkymmentäluvun poliitikot nousivat myyttiseen sankarimaineeseen pienten poikien keskuudessa.

Suosikkipuolue saattoi valikoitua mitä kummallisimmalla tavalla. Äidin ostama penaali, jonka päädyssä komeili Paavo Väyrysen kuva, tai tupsupipo, jonka otsaa koristi SDP:n logo, saattoi laittaa alulle elinikäisen pakkomielteen, joka muokkasi maailmankuvaa aina näihiin päiviin saakka. Juniorijoukkueessa pelanneille pelipaidan selässä oleva numero, jota ei yleensä saanut valita itse, kertoi suoraan lempipoliitikon ja sitä kautta myös puolueen. Esimerkiksi pelinumero kahdeksan vastasi Raimo Ilaskiven äänestysnumeroa vuoden 1994 presidentinvaaleissa ja sai nuoren numeron käyttäjän kritisoimaan kaukalossa ja muillakin poliittisilla kentillä lamaan johtanutta kasinotaloutta ja sijoitusliikkeiden tappioita.

Nuorison selkeä suosikki yhdeksänkymmentäluvun kaukaloissa oli Paavo Väyrynen. Paavon tekemä työ politiikan huipulle päästäkseen toimii tänäkin päivänä esimerkkinä niille lukemattomille pikkupojille, jotka unelmoivat pääsystä politiikan kovimmille kentille. Ranskan vallankumouksen aloittanut Paavo todisti aikanaan, että myös suomalaisista kaukaloista on mahdollista runnoa ties mitkä YYA-sopimukset päätyyn ja maaliin saakka. Paavo on ensimmäinen ja ainoa Hall of Fameen valittu suomalainen puolueensa kapteeni, jonka ura jatkuu tinkimättömällä tyylillä edelleen. Ranskan vallankumous on edelleen kesken.

Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen elettiin murrosvaihetta. Kanadalaisten ja amerikkalaisten poliitikkojen sekaan alkoi ilmestyä rautaesiripun takaa pahamaineisia venäläispoliitikkoja, joiden mailankäsittelytaito ja näkemys pelistä muuttivat kaiken. Toki venäläisiä poliitikkoja vieroksuttiin aluksi, mutta hyvin pian kävi selväksi, että nämä punanuttuiset taikurit olivat tulleet jäädäkseen niin kaukalossa viilettävien pikkupoikien kuin koko maailman sydämiin. Voi sitä riemua, kun Kymppikiskalta ostetusta Upper Deck -korttipaketista ilmestyi erittäin vasenta laitaa pelanneiden, Jeltsinin tai Gorbatsovin Franchise-sarjan kultakortti kaikkine tilastoineen.

Parhaimmillaan poliittiset esikuvat ylettivät lonkeronsa myös kaukaloiden ulkopuolelle. Yhteiskunnan pohjasakalla oli edessään kovat ajat, kun Gotham Cityn öiselle taivaalle ilmestyi valtionvarainministeri Iiro Viinasen heijastama kokoomuksen logo. Lelukauppojen hyllyt humisivat tyhjyyttään, kun pikkupojat veivät käsistä suositut action-figuurihahmot. G.I. Sorsa: Rise of the SDP sekä samaan suuntaan kumartavat He-Manu tuotesarjan leluhahmot kilpailivat suosiosta valtion liikuntaneuvos Teenage Mutant Ninja Holkerin kanssa.

Yhdeksänkymmentäluku oli esikuvia etsiville, nuorille pojille todellista kulta-aikaa, mutta valitettavasti aikakausi ei tarjonnut tytöille yhtään mitään. Politiikka oli siihen aikaan hyvin "miehistä" puuhaa, jossa verisiä paitoja repesi ja hampaita tippui. Vuosikymmenten varrella pelisääntöjä on toki siistitty ja sikamaisimmat koukkaamiset ja huitomiset on saatu kitkettyä lajista pois ja ehkä juuri siitä syystä myös nuorilla tytöillä on nyt politiikassa vaihtoehtoja esikuviksi.

Suomen pääministerinä on tällä hetkellä raittiuslupauksen tehnyt nunna  ja ovathan myöskin kristillisdemokraatit väsymättömällä työllään todistaneet, että tytöt pystyvät sanomaan ja tekemään ihan mitä tahansa, jos vain ovat palkanneet tarpeeksi hyvän asianajajan. Vihdoinkin myös 6-12 vuotiaat tytöt voivat ratsastunnilla tai prinsessa-teemaisilla syntymäpäivillä realistisesti haaveilla talouskomission perustamisesta tai pohtia lamaan johtaneen taantuman yhteiskunnallisia vaikutuksia eri yhteiskuntaluokissa, mikä on tähän saakka ollut ainoastaan poikien etuoikeus.

perjantai, 19. elokuu 2022

Tekniikan maailma

Ollaan emännän kanssa ihmetelty, kun ei mistään kuulu melua nykyään. Monet kerrat olen postilaatikolla seissyt harava kädessä valmiina, mutta nuoriso suihkii äänettömästi ohi ties millä helvetin sähkölaudalla tai akkumopolla ja mitä niitä nyt on. Pärisevät mopedit on harvassa ja on niin hiljaista, että kohta ei koko saatanan haravalla ole muuta käyttöä, kuin ruohonpätkien raapiminen tuossa pihalla.

Ruohonleikkuunkin hoitaa meillä robotti nykyään ja sehän se vasta nyrppiikin. Niitä harvoja asioita, joista sain kiitosta vielä joskus, mutta nyt sekin on mennyttä. Vanha leikkuri ei toimi, mutta kyllä minä sen korjaisin. Ei siitä puutu kuin kaasuvaijeri, kaasutin, se työntökahva ja renkaat. Siili väänsi terää vähän, mutta toimii se, jos vetää takaperin. Aluksi se tuntui hyvältä idealta, että hommataan sellainen automaattinen pönttö tuohon pihalle nuohoamaan, mutta nyt lähinnä vituttaa, kun joutuu keksimään muuta tekemistä, haravoimaan sen jätöksiä ja tarkkailemaan, ettei leikkaa milliäkään naapurin puolelta.

Siivousta minulla ei ole koskaan ollut ikävä, mutta sitä on, kun emäntä vielä siivosi. Se oli silloin hiljaa ja keskittyi muuhun kuin minuun. Nyt se mäkättää minulle, että olen niin laiska samalla kun se saatanan härveli tuolla pihalla tekee minun työt ja se itse kulkee perse pystyssä ympäri taloa ja seuraa silmä kovana jotain perkeleen telamiinaa, joka hoitaa meillä imuroinnin nykyään.

Mikä siinä on, että joka saatanan härveli on nykyään sellainen, ettei minun tarvitse muka edes ajatella? Joku insinöörin retale miettinyt ja tehnyt kaiken minulle valmiiksi, ettei minun tarvitse miettiä tai tehdä mitään. Muistan senkin kerran, kun piti äänestää sähköllä. Emäntä oli kompastunut ison kaupan liukuportaissa ja ei päästy kansakoululle niin piti sitten jossain saatanan internetissä äänestää ja senhän tiesi jo kaukaa, että miten siinä käy. On siinäkin muuten portaat, kun ei tarvitse mitään tehdä, seistä töröttää vaan. Kirjoitin googleen ehdokkaan nimen ja naputin hiirellä sitä niin pitkään, että vaalivilppi jo pelotti. Kohta printteri mourusi samanlaisia ääniä kuin naapurin kusikissa hauleja väistellessä ja että muste on muka loppu. Emäntä mätki kainalosauvalla ja olin Karin luona yötä. Olikohan insinööri tätä asetelmaa miettinyt? Taisi olla demari.

Ja auta armias, kun yrität niinkin yksinkertaista asiaa kuin kaupassa maksaminen. Paikallisessa S-marketissa, siellä oli sellainen kuin itsepalvelukassa, ei jumalauta, ja kaiken lisäksi pakottavat hymyillen siinä vieressä, että rohkeasti vain ja ryhmäpaineen pakottamana siitä ei kykene kieltäytymäänkään. Ja niinhän siinä kävi, että se robotti väkisin vänkäsi s-etukorttia, johon totesin ääneen, että ei ole ja aloin sohottaa sillä pyssyllä kourassa olevia kolikoita. Siitähän se nimikyltillä varustettu raitapaita innostui ja kyseli, että voiko olla avuksi. Avuksi? Siis jumalauta, avuksi! Sen lisäksi, että minä teen sinun työt niin sinä tulet siihen vittu neuvomaan, että miten ne tehdään! Napsutin sitä pistoolia ensin klopin ohimolla ja sitten vielä epätoivoissani omalla ja ihmettelin ääneen, että mitä helvetin vapaaehtoisten avustusjärjestöä te täällä pyöritätte. Kun olen hoitanut nämä kassavelvoitteet, niin saanko mennä hyllyttämään säilykkeitä tai ajaa sillä vahaus-tsampoonilla muiden asiakasomistajien odottaessa malttamattomina vuoroaan? Tai vaikka... mitä täällä kaupassa nyt tehdään sen lisäksi, kuljetaan ja rapistellaan siellä maitokaapissa edestakaisin kuin japanilaisten kauhuelokuvien murhatut lapset.

Huoltoasemilla on tapahtunut sama ilmiö jo vuosikymmeniä sitten. Ennen siellä oli sellainen kuin "letkuapina". Se oli sellainen nuori poika, jolle sai maksua vastaan vittuilla armotta. Mitä enemmän tankkasi, sitä pidempään ripitys kesti ja kun mittari lakkasi raksuttamasta, heitettiin sivuikkunasta kourallinen kolikoita pihalle ja lyötiin kaasu pohjaan. Nykyään ei sitäkään työtä enää ole ja pitää tankata itse, mutta Teboililla ei sentään kukaan tule olan yli neuvomaan, saatana.

Sen kerran, kun satuin muistamaan emännän syntymäpäivän ja olisin tarvinnut rahojani lahjaa varten, muodostui esteeksi oman pankin palvelut, jotka olivat ilmeisesti saman insinöörin tekosia kuin aiemmin. Pyysin siinä tiskillä, että haluaisin ensin nähdä tiliotteeni ja saldoni, niin eiköhän tämä Irmeli ilmoita, että mene internettiin tarkistamaan ja että heillä on siihen joku puhelinsovellin. Olin, että enkä mene. Seuraavaksi pyysin, että saisinko nostaa tililtäni kultaisen kaulariipuksen hinnan verran, 149,90 euroa. Kallis riipus kuin mikä, mutta verirahat on maksettava, jos meinaa lauantaisaunaan päästä. Virkailija ilmoittaa täysin pokkana, että ei voi nostaa käteistä konttorista, vaan täytyisi mennä automaatille. Minun rahatkin jo antaneet jollekin robotille! Kyllä sieppasi niin julmetusti. Perkele, emännän sukkahousut päässäkö tänne pitää tulla rääkymään, että nyt se holvi auki, saatana, että saa edes omat rahansa! Viimeiset kolmekymmentä vuotta on homma toiminut suhteellisen vaivatta, mutta nyt riitti rahat vain Fazerin siniseen ja urheiluruudun päälle tumputin pimeässä autotallissa.

Emäntä niistä pankkitunnuksista ja muista tietää paremmin kuin minä ja siksi se ne jutut aina hoitaakin. Luin Tieteen Kuvalehdestä artikkelin, että olikohan se CIA vai FPI, en muista kumpi, Amerikan armeija joka tapauksessa, käyttää sellaisia robottilennokkeja kalastaakseen ikäihmisten pankkitunnuksia. Tai no, Kari sen jutun luki ja se taisi olla siinä jossain kommenttiosiossa se maininta, mutta varulta ollaan pidetty sälekaihtimet kiinni.

Kalastelusta tuli mieleen, kun käytiin vävypojan kanssa järvellä. Se täydestä vauhdista heitti perämoottorista kädet irti ja minä tietysti hyökkäsin sieltä keulasta, että älä nyt hyvä mies tuolla tavalla, ristiaallokko ja kaikki. Siinä kun se hädissään sitten yritti nostaa minua järvestä niin se selitti, että sillä on joku "taivasankkuri". Ei tarvitse soutaa tai mitään, naputtelee vaan puhelimeen jotakin koordinaatteja niin se vene ja moottori menee minne käskee. Jotenkin se perämoottori totteli sitä puhelinta ja vene pysyi paikallaan virtapaikoissakin. Ei se automaattihärveli kuitenkaan kaloja löytänyt, vaikka kuinka etsittiin, ihan paska kone. Ei me kyllä löydetty minun kumisaappaita, vyöpakkia tai housujakaan, mutta silti.

Torilla oli sellainen nuorison tapahtuma, missä oli kaiuttimet tolpissa ja jytke kävi kylän läpi. Ohi kävellessä ihmettelin, kun oli iso lava, mutta siellä ei ollut ketään. Kone teki musiikit ja jotkut niistä nuorista väänteli itseään oudosti. Näytti ihan samalta kuin takavuosina meidän tehtaalla, kun sinne tuli sellaiset isot, mekaaniset kädet laittamaan autoihin ovipaneeleja. Olihan ne tarkkoja ja nopeita, mutta niiden vuoksi minä, Kari ja Valto ryypättiin ojassa kaksi viikkoa ennen kuin löytyi löytyi uusia töitä, joita ihmiset pystyy tekemään.

Katselin telkkarista dokumentin, tai en minä tiedä oliko se dokumentti, kun en alusta katsonut, mutta siinä se Rambon näköinen julma mies rätki konekiväärillä niitä perkeleen robotteja. Ne olivat jostain tulevaisuudesta ja niillä oli samanlaiset kädet kuin meidän tehtaalla. Se oli mielestäni hyvä kuvaus siitä kuinka tässä tulee vielä käymään. Jotakin terminaattoreita ne olivat ja se dokumentti loppui siihen, kun ne saatanan robotit ihan odotetusti räjäytti ydinpommin ja se nainen kyrvähti kiinni siihen verkkoaitaan ja leikkikenttäkin meni samalla, tai siinä kohtaa minä nukahdin, mutta joka tapauksessa siten tämä vielä päättyy.

Saisi Suomessa olla joku puolue tai edes kansalaisjärjestö, jotka ovat huolissaan näistä saatanan härveleistä. Tulevat tänne ties mistä saatanan kehittyneistä maista ja vievät meidän työt! Eivät suostu opettelemaan meidän kieltä ja keskenään molottavat ykköstä ja nollaa. Jos olisin vähän nuorempi niin perustaisin järjestön ja laittaisin emännän ompelemaan näyttävän lipun, jonka kanssa voitaisiin marssia katuja kaikkien niiden kanssa, joita tympii yhtä paljon kuin itseä. Meitä on varmasti vaikka kuinka paljon, Kari ja Valto ainakin olisivat mukana. Rajat kiinni ja robotit vittuun Suomesta!