Suomalaisen metsästyskulttuurin eettisyydestä ollaan jo pitkään oltu huolissaan. Varsinkin hirvimetsästyksen vulgaarit toimintatavat ja perintönä opittu julmaksikin luonnehdittu eläinten käsittely ei monien mielestä ole enää ajanmukainen oli kyseessä sitten elävä, kuollut, tai pahimmassa tapauksessa kituva eläin. Tietynlainen arvokkuus tulisi säilyä eläimen koko elinkaaren ajan aina luonnosta lautaselle saakka. Riistanhoitoyhdistys pyrkiikin nyt ohjeistuksessaan painottamaan eläimen arvokkuutta kokonaisuutena.

Vähemmälle uutisoinnille jäänyt ongelma nousi lopulta uudestaan valtamediankin otsikoihin kun valvontaa lisättiin ja metsästysseurat otettiin tarkemmin seurantaan. Muutamissa pistotarkastuksissa kävi ilmi kuinka julmasti juuri hirviseurat toimivat kaadettuaan eläimen maahan. Hirvi kiinnitetään sorkistaan ja sarvistaan paksulla narulla, yleensä mönkijään tai muuhun vastaavaan maastoajoneuvoon, ja tätä jaloa havumetsävyöhykkeen jättiläistä saatetaan raahata jopa useita kilometrejä pitkin soita ja kuusikkoa ennen kuin päästään "tienvarteen" ja eläin nostetaan Hiacen perälle kuljetusta varten. Likainen ja sorassa ryvettynyt luontokappale saakin monet kysymään että tätäkö on suomalainen luonnon kunnioitus?

Kyseisen tarkastuksen kohteeksi joutunut metsästysseura, HaukkuPäällä Muhos Ry, on antanut verkkosivuillaan oman vastineensa riistanhoitoyhdistyksen antamista moitteista: 

- Meidän porukalla on pitkät perinteet metsästyksestä ja ollaan aina kohdeltu elukoita hyvin. Sen jälkeen kun hirvi nostetaan Hiaceen niin aina ollaan sen jälkeen ammuttu se heti!